SKEY - Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry
  • NYT
  • YHDISTYS
    • Liity jäseneksi!
    • Tilaa uutiskirje
    • Säännöt
  • Yhteisöfestivaali
  • HANKKEET
    • Elävät siemenpankit
    • Pähkinähanke
    • CLIPS
    • KeKo-Verkko
    • MANU
  • YHTEISÖT
  • SKEY SUOSITTELEE
  • NYT
  • YHDISTYS
    • Liity jäseneksi!
    • Tilaa uutiskirje
    • Säännöt
  • Yhteisöfestivaali
  • HANKKEET
    • Elävät siemenpankit
    • Pähkinähanke
    • CLIPS
    • KeKo-Verkko
    • MANU
  • YHTEISÖT
  • SKEY SUOSITTELEE
SKEY - Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry

SUOMEN KESTÄVÄN elämäntavan yhteisöt ry

Tervetuloa piiriimme!

February 17th, 2025

17/2/2025

0 Kommentit

 

​Euroopan ekokyläverkoston kokoontuminen järjestetään tänä vuonna Unkarissa!

​Luvassa on monipuolinen, suuri yhteisöllisyyden juhla, jossa voi oppia uusia taitoja, tutustua ekokyläväkeen ympäri Eurooppaa (ja muualtakin), saada eväitä ja innostusta omiin projekteihin, sekä kokea laajan yhteisön tukea työssä kohti kestävämpää maailmaa. Tapahtuma juhlistaa samalla sekä GEN:in 30-vuotista taivalta, että 20-vuotiasta Gaia Educationia.
Mukaan ovat tervetulleita kaikki! Lisätietoja tapaamisesta päivitetään osoitteeseen https://ecovillagegathering.org. Seuraava kirjoitus viime vuoden tapahtumasta saattaa olla Unkarin retkeä harkitseville kiinnostava, joskin pitkä. Teksti tarjoaa myös perustiedot GEN:in toiminnasta ja rakenteesta.

​Reissuraportti: GEN Europe General Assembly & Gathering 2024

Osallistuin yhtenä SKEY:n delegaateista elokuussa 2024 Ruotsin Ängsbackassa järjestettyyn Euroopan ekokyläverkoston yleiskokoukseen ja kokoontumiseen. Delegaattina olo tarkoitti lähinnä edullisempaa pääsylippua tapahtumaan. (Tapahtuman lippu koostui 30€ osuudesta GEN Europelle  ja 276€ osuudesta tapahtumapaikalle, tämän lisäksi tietysti matkakulut.) Osa delegaateista osallistui vain yleiskokouksen jälkeen vuorossa olleeseen viisipäiväiseen ekokyläkokoontumiseen. SKEY:n äänivaltainen delegaatti yleiskokouksessa oli puheenjohtajamme Suvi, joka osallistui kokoukseen myös asuinyhteisönsä, Keuruun ekokylän edustajana. Itse osallistuin kaikkeen ensimmäistä kertaa. Tietoni Euroopan ekokyläverkoston eli GEN Europen toiminnasta ja rakenteesta olivat melko suurpiirteiset, joten oli mielenkiintoista päästä kokoontumisen lisäksi mukaan myös yleiskokoukseen. 

Ekokyläverkoston rakenteesta ja toiminnasta

SKEY ry on osa emojärjestöään GEN:ia (Global Ecovillage Network). GEN:illa on jäseninä yksilöitä, yhteisöjä ja kansallisia ekokyläverkostoja ympäri Euroopan. Jäsenjärjestöillä on yhteisiä projekteja ja muuta keskinäistä tukea: esimerkiksi Tanskan GEN tukee sodan tuomien haasteiden kanssa kamppailevaa Ukrainan paikallisverkostoa. GEN Europella on töissä palkattujen työntekijöiden tiimi, jonka vastuulla juoksevat asiat, kuten talous, tapahtumajärjestäminen ja jäsenistöstä huolehtiminen ovat. Sosiokraattisin vaalein valittavalla valtuustolla puolestaan on juridinen vastuu organisaatiosta, sekä vastuu järjestön strategisesta visiosta. Valtuuston jäsenten on täytettävä tietyt kriteerit voidakseen tulla valituiksi tehtävään, mm. oltava aktiivinen omassa alueellisessa verkostossa (esim. SKEY ry) ja täysivaltainen jäsen ekokylässä, joka on GEN:in jäsen, sekä omattava riittävät taidot ja kokemus. GEN Europen talous nojaa yksilöjäsenten tukeen ja jäsenmaksuihin. Tapahtumat ja projektit saavat rahoitusta mm. EU:sta.

GEN:illa on eri organisaatiot eri maanosissa: GEN Europe toimii Euroopassa, CASA on Latinalaisen Amerikan kestävien yhteisöjen neuvosto, GEN North America (GENNA) rakentaa verkostoa Pohjois-Amerikassa, GEN Africa on afrikkalainen ekokyläverkosto ja GENOA on Oseaniassa ja Aasiassa toimiva järjestö. Lisäksi GEN:in sisällä ja rinnalla toimii eri osa-alueisiin erikoistuneita järjestöjä, kuten nuorten ekokyläosallisuutta tukeva NextGEN, yhteisövetoisten ilmasto- ja kestävyysaloitteiden verkosto ECOLISE, sekä koulutusjärjestö Gaia Trust. Maailmanlaajuisten ekokyläverkostojen tavoite on yhdistää ekokyliä, tiedottaa niistä maailmalle sekä tukea ja edistää yhteisöllistä, kokonaisvaltaisesti kestävää ihmiselämää maan päällä. Kokoontumisessa puhunut liikkeen perustaja Ross Jackson sanoi: jo 1980-luvun lopussa oli näkyvää, mikä globaalissa järjestelmässä on pielessä ja mitä meidän tulisi tehdä korjataksemme asiat, mutta järjestelmästä puuttui se taho, joka tuon muutoksen toimeenpanisi. Emme tarvitse lisää tutkimuksia ja konferensseja kertomaan ”tutuista” ongelmista ja niiden ratkaisuista, vaan toimintaa. Tämän vuoksi kansainvälisen ekokyläverkoston perustajat näkivät tärkeimmäksi toimekseen tukea olemassa olevia ekokyliä ja -yhteisöjä, sekä uusien sellaisten muodostumista.

GEN Europen vuosittaisen yleiskokouksen yhteydessä toteutetaan aina myös kokoontuminen, joka on luonteeltaan festivaali. Ohjelmassa on monenlaisia työpajoja, luentoja ja puheita, keskusteluja, näyttelyitä, konsertteja, tansseja, elokuvia ja muuta ohjelmaa. Paikalle saapuu todella paljon ihmisiä, tällä kertaa n. 800, joista valtaosa vasta kokoontumiseen. Ensin kuitenkin pidetään yleiskokous, eli hoidetaan virallinen ja byrokraattinen osuus yhdessä pois alta, ja sitten on juhlan aika. Minulle oli paitsi kiinnostavaa päästä tutustumaan emojärjestön rakenteeseen ja toimintaan, niin myös helpotus tulla paikalle jo ennen väestöräjähdystä. Me yleiskokoukseen osallistuneet saimme siis pehmeän laskun suureen ihmisjoukkoon ja intensiiviseen sosiaalisuuteen. Yleiskokouksen porukka myös poikkesi hieman koko festivaalin osallistujajoukosta: paikalla oli vain ekokylien ja -yhteisöjen asukkaita, sekä järjestöaktiiveja kansallisista ja kansainvälisistä verkostoista. Festivaalin osallistujista suuri osa puolestaan vaikutti olevan vasta kiinnostunut ekokylistä tai muulla tavoin yhteisöllisestä toiminnasta ja yhteisöjen muodostamisesta. Tämä kertonee siitä tarpeesta, joka yhteisöllisyydelle ja yhteisötaitojen oppimiselle on.

Vuoden 2024 kokoontumisen tapahtumapaikka

Kuva
Ängsbackan rakennuksia
Vuoden 2024 tapahtumapaikkana toimi ruotsalainen Ängsbackan kurssi- ja festivaalikeskus, joka on myös GEN Europen jäsenjärjestö. Ängsbacka on suurehko, vanha kartanotila, jonne on rakennettu puitteet satojen ihmisten majoittamista ja festivaalien järjestämistä varten. Ängsbackassa oli GEN:in tapahtuman aikaan 300 vapaaehtoistyöntekijää! Keskus on nimensä mukaisesti keskittynyt tapahtumajärjestämiseen, mutta siellä viljellään myös pientä puutarhaa ja kasvihuonetta vapaaehtoisvoimin. Kanojakin paikassa näytti asuvan, ne seikkailivat festariväen seassa ja puutarhan viljelyksissä (oman kämppänsä ja sen piha-alueen lisäksi). Keskuksessa ja sen liepeillä asuu vapaaehtoisten lisäksi palkattuja työntekijöitä ja muita pitempiaikaisia asukkaita. Läheiseen metsään on rakennettu mökkejä, parkkipaikoilla on minitaloja ja asuntoautoja. Koko lähiseudulle on myös muodostunut Ängsbackan imussa itse kurssikeskusta paljon suurempi ”yhteisökenttä”.
Kuva
kuvia Ängsbackan polttopuutyömaalta

Yleiskokous

Elokuun puolivälissä alkanut GEN Europen yleiskokous kesti kolme päivää. Tässä ajassa käytiin läpi kansallisten verkostojen kuulumiset, eli millaista toimintaa ja millaisia ekokyliä on eri puolilla Eurooppaa (muistiinpanot luettavissa täältä). Lisäksi esiteltiin ja hyväksyttiin emojärjestön uudet jäsenet: kolme eurooppalaista ekokylää, jotka ovat osoittaneet arvopohjansa ja toimintansa sopivan GEN Europen jäsenyyteen, sekä Euroopan NextGEN -järjestö. Esiteltiin uudet työntekijät, projektit, nettisivut ja muut uudistukset (mm. jäsenmaksu-uudistus), ja valittiin valtuustoon kaksi uutta jäsentä sosiokraattisessa vaalissa. Myös kahta SKEY:n edustajaa, Suvia ja Ronjaa, ehdotettiin valtuuston jäseniksi. Heidän työnsä ja potentiaalinsa on siis tullut näkyväksi myös kansainväliselle yhteisölle. 

Kuluneen vuoden toimintaa käytiin läpi niin emojärjestön kuin paikallisjärjestöjenkin tasolla. Yhdessä ideoitiin tapoja vahvistaa koko verkostoa ja liikettä talouden, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten kysymysten näkökulmasta. Kaikki GEN Europen sisäiset osa-alueet käsiteltiin siten, että niistä vastaavat työntekijät esittelivät aiheen ja vastasivat sitä koskeviin kysymyksiin. Viimeisenä päivänä pidettiin sitten virallinen vuosikokous, jota laillisen järjestön toiminnalta edellytetään. Kaikki päätökset oltiin käytännössä jo tehty aiempina päivinä keskustellen ja sosiokraattisin prosessein, ja työntekijöiden sekä valtuuston työstämät asiat käyty yhteisesti läpi. Vuosikokouksessa keskityttiin viemään homma läpi virallisen etiketin mukaan. Kokous sujuikin melko sukkelasti, ja iltaohjelmana oli hulvaton muotinäytös. Näytöksen malleina ja tuomareina toimivat yleiskokouksen osallistujat. Monen asu oli pikaisesti sovellettu paikalta löytyvistä tarvikkeista. Catwalkilla nähtiin mm. saviolkitalo, makuupussi, lammas, saunanraikas suomalainen, sekä sateessa ja tuulessa tarpovia hollantilaisia. Päivä, ja samalla koko yleiskokous, päättyi tansseihin.
​
Kokous oli mielestäni taitavasti rakennettu, ja ohjelman vetivät läpi osaavat yhteisöluotsit. Yhden ihmisen luennointia ei kokouksessa juuri kuultu, vaan asiat esiteltiin ytimekkäästi. Takapuolten puutuessa istuminen keskeytettiin ja toteutettiin liikkumista vaativia ryhmätehtäviä, tai lyhyt tauko esimerkiksi laulun, hengitysharjoituksen tai jumppaliikkeen muodossa. Yleiskokous tarjosi lyhyessä ajassa hyvän ja kattavan käsityksen Euroopan ekokyläverkoston toiminnasta ja käytännöistä, ja hupiakin mahtui mukaan. 
​
Paikallisten verkostojen toiminnasta kuuleminen oli todella mielenkiintoista. Toimijat eri puolilta kertoivat ideoistaan, resursseistaan, siitä mitä toimintaa on ollut ja millaisia käytäntöjä on koettu toimiviksi, sekä mitä haasteita heidän toiminnassaan ja olosuhteissaan on. Ukrainan ekokylien tilanne sai sekä kuulijoiden että kuulumisten kertojien tunteet pintaan. Sota vaikuttaa koko Itä-Eurooppaan, ja toiveena oli saada alueelle kansainvälisen yhteisön huomiota ja tukea. Opin myös, että GEN Europen jäsenyhteisöinä on useampi vallattu kylä tai yhteisö. Yksi Hollannin vallatuista ekokylistä on tällä hetkellä nomadiyhteisö, sillä heidät on poliisin toimesta häädetty kotipaikastaan. Ekokyliä on todella moneen lähtöön, kuten niissä eläviä ihmisiäkin. Kaikkiaan kuitenkin valkoiset, hyväosaiset, syntyperäiset eurooppalaiset ovat Euroopan ekokylissä yliedustettuina maanosan muuhun väestöön nähden -luultavasti juuri kapitalististen ajatustottumusten vuoksi, sillä myös ekokylät kärsivät yksilö- ja rahakeskeisestä maan”omistus”ajattelusta. ​Ekokyläkokoontumisessakin tämä näkyi, sillä osallistumisen hinta on pienituloiselle korkea, jopa saavuttamaton.

Vierailu Sunnemon ekokylään

Kuva
Sunnemon ekokylän rakennuksia ja energiantuotantoa
Yleiskokouksen jälkeisenä päivänä meillä oli hiukan taukoa ohjelmassa, kun festivaaliväkeä saapui Ängsbackaan päivän mittaan. Lähdimme pienellä porukalla autoretkelle läheiseen Sunnemon ekokylään. Kukaan retkeläisistä ei ollut käynyt siellä ennen. Sunnemo on 67 hehtaarin maatila, jonka osti vuonna 2017 henkilö nimeltä Johan. Puhelias Johan esitteli meille paikkaa ja kertoi sen vaiheista. Johanin lisäksi paikkaan oli muuttanut muutama muu ekokyläelämästä haaveileva. Alusta saakka mukaan on organisoitu myös vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka viettävät lyhyemmän tai pidemmän jakson tilalla työskennellen. Johanilla oli ennen oman tilan ostamista usean vuoden kokemus Ängsbackassa toimimisesta, ja kokemuksesta karttunut osaaminen vaikutti olleen hyödyksi Sunnemon onnistumisissa. Tilalle oli mm. täysin vapaaehtoisvoimin rakennettu kaunis ja toimiva kahvilarakennus -työn tehneillä vapaaehtoisilla ei ollut entuudestaan lainkaan kokemusta vastaavista hommista. Nyt kahvila palvelee viikoittain auki olevana hampurilaisravintolana. Ekokylässä on sekä permakulttuurista vihannesviljelyä, että koneellista viljan ja perunan viljelyä. Kanojakin siellä pidetään munimassa ihmisille munia, mutta heitä emme tavanneet. Pyrkimys ruoan suhteen on kohti omavaraisuutta, tällä hetkellä tavoite on saavutettu vasta kananmunien kohdalla. Erilaisia aurinkopaneeleja ja aurinkokeräimiä näkyi olevan runsaasti käytössä. 
​
Omistuspohjan Johan toivoo hiljalleen muuttuvan siten, että tilasta lohkotaan rakennuspaikkoja yhteisön jäsenille. Kylän jäsenet ostavat Johanilta itselleen palan maata, johon rakentavat talonsa.

Kuva
savirappauksen esittelyä Sunnemon ekokylässä
Yksi talo olikin jo rakenteilla. Sitä meille ystävällisesti esitteli Jonas, kesken rakennustöidensä. Jonas oli parhaillaan työstämässä savirappauksia seiniin, tästä aiheesta juttua porukassa sitten riittikin. Kaikki ei ollut mennyt ensikertalaiselta ihan putkeen, mutta kokemusta oli karttunut mukavasti ja talonrakennus edennyt reippaasti. Seosaineena saven kanssa Jonas oli käyttänyt järviruokoa, joka on hänen mukaansa olkea toimivampi aines: savi on sen ansiosta käsille miellyttävää työstää.
Sunnemo on avoin uusille asukkaille ja vapaaehtoistyöntekijöille. Työtä on sekä viljelyn, kahvilanpidon, rakentamisen, koneiden että polttopuiden parissa.
Kuva
Sunnemon viljelyksiä

Ekokyläkokoontuminen (GEN Gathering)

Palattuamme takaisin pelipaikoille alkoi ekokyläkokoontuminen yhteisellä avajaisseremonialla. Väki pakkautui valtavaan festaritelttaan, jossa tunnelma oli tilan koosta huolimatta tiivis. Avajaisissa tehtiin mm. kohtaamisharjoituksia, joissa kohdattiin tuntemattomia ihmisiä väkijoukon seasta. Vaikka ihmisten määrä ei tässä vaiheessa yllättäen enää kauhistuttanut, huomasin, että oli vaikea keskittyä kohtaamaan tuntematon ihminen, päästä yhteyden ja ymmärryksen tilaan, kun ympärillä oli häly ja tungos. Siinä sitten kohtasin tyyppejä, jotka olivat aika erilaisissa fiiliksissä kuin minä, enkä oikein päässyt sisään siihen yhteyden kokemukseen, mitä ympärilläni näin. Seremonia oli kuitenkin kaunis ja bändi taitava, ja oli hienoa nähdä jättimäisen teltan täydeltä väkeä. Avajaisseremoniassa muodostettiin sattumanvaraisia ryhmiä, joissa kussakin oli 5-6 henkilöä. Nämä ryhmät toimivat myöhemmin festarin aikana pienenä jakamispiirinä, jonka kokoontumiselle oli varattu päivittäin tunti aikaa.
Kuva
GEN-kokoontumisen ohjelmaa (ylempänä kuva lasten leirin ohjelmataulusta, alempana kuva juhlateltan tilaisuudesta)
Aamun ensimmäisinä työpajoina oli tarjolla joogaa, meditaatiota, venyttelyä ja hengitysharjoitteita, olipa yksi kalevalainen runonlaulumeditaatiokin. Aamiaisen jälkeen seurasi kokoontuminen suureen telttaan, jossa päivän pääpuhuja asetti päivälle teeman. Puhujina olivat mm. Lone Beate Ebeltoft, saamelaisen kulttuuriperinnön puolestapuhuja, sekä A'ida Al-Shibli, rauhantyöntekijä ja beduiini miehitetystä Palestiinasta, joka nyt elää ja työskentelee Tameran yhteisössä Portugalissa. Puheet herättivät keskusteluja osallistujien parissa myös päivän mittaan. 
Kuva
Israelin toimet Palestiinassa olivat tapahtumassa esillä monin tavoin: rauhantyön näkökulmasta, palestiinalaisten oikeuksien näkökulmasta, sekä tapahtumassa ilmenneiden jännitteiden muodossa. Palestiinan tilanteesta muistuttavia käsin kirjoitettuja lappuja ilmestyi sinne tänne, ja niitä myös revittiin ahkerasti pois. Konfliktin ja sodan raakuuksien esilläolo muistutti yhteisökuplaa siitä, minkä kanssa Palestiinassa ja Ukrainassa nyt eletään. Aihetta käsiteltiin mm. koko festivaaliväen yhteisessä rauhanrukouksessa.

Tapahtuman työpajatarjonnasta

Puheiden jälkeen ohjelmassa olivat päivän toiset työpajat. Valinnanvaraa tähän väliin oli keskimäärin kymmenen päällekkäisen vaihtoehdon verran. Aiheet vaihtelivat kestävästä kulttuurista, henkisyydestä, kollektiivisesta hallinnosta, dekolonisaatiosta, poliittisesta aktivismista, tietoisista ihmissuhteista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kädentaidoista, ekologiasta, ekokylien taloudesta ja parantamisesta luovuuteen. Työpajoissa jaettiin esimerkiksi keksintöjä ja toimivia käytäntöjä uusiutuvan energian ja kiertotalouden aihepiireistä. Suderbyn ekokylä jakoi kokemustaan veden valuma- ja hallintajärjestelmistä. Ruokatalouteen kytkeytyviä aiheita olivat mm. yhteisöllisen ruoka- ja siemenomavaraisuuden vahvistaminen ja metsäpuutarhat. Kuivatuista pellavakasveista valmistettiin kuitua, kehrättiin se langaksi ja kudottiin sitten pieneksi kangastilkuksi. Yksi työpaja käsitteli ikääntymistä ja kuolemaa yhteisössä. Esiteltiin yhteisöjen ja ekokylien perustamista ja toimintaa helpottavia työkaluja ja koulutusohjelmia (mm. EDE ja CLIPS). Portugalilainen Tameran yhteisö järjesti kolmen työpajan sarjan aiheesta ”rakkauden ja seksuaalisuuden vapauttaminen pelosta”. Ranskalainen järjestö Les-Pas-Sages esitteli oikeudellisia, taloudellisia ja hallinnollisia malleja ekokylän perustamiseen (työpaja videolla täällä). Heillä oli jaettavaksi kokemusperäistä tietoa, sillä järjestö on ollut merkittävässä roolissa tukemassa 40 eri eurooppalaisen ekokylän perustamista! Muistiinpanoja joistakin muista työpajoista täällä.
Kuva
​Monella osallistujalla tuntui olevan todellinen valinnan vaikeus tällaisen runsauden edessä. Useat työpajoista olivat erittäin laadukkaita, mutta tasoa saattoi olla vaikea ennustaa etukäteen.
​

Kaikki työpajat, joihin itse osallistuin, olivat aivan loistavia! Valitsin sellaisia kiinnostuksen kohteita, jotka ovat seuranneet elämässä mukana jo pitkään. Tämän vuoksi paras anti ei ollutkaan tiedollisella puolella, vaan uusissa ja innostavissa näkökulmissa, antoisassa keskustelussa ja vuorovaikutteisissa harjoitteissa.
Työpajojen pitäjillä oli laaja, vaikuttava osaaminen ja kokemus opettamistaan aiheista, tämän lisäksi he olivat taitavia ja kokeneita kouluttajia! Myös osallistujat tekivät sisällön sellaiseksi kuin se lopulta oli; samoja kiinnostuksen kohteita jakavat ihmiset muodostivat intensiivisiä keskusteluja, jotka jatkuivat työpajojen ulkopuolellakin.

Ängsbackan puutarha

Lounaan jälkeen päivittäisessä ohjelmassa oli tunti aikaa "yhteyden tiloille" (”connection spaces”), jotka toimivat ohjelmateltassa sijainneen ilmoitustaulun välityksellä. Osallistujat lisäsivät tauluun omia ilmoituksiaan, joilla kutsuivat porukkaa koolle mm. organisoitumaan yhteisiin projekteihin, perustamaan yhteisöjä, sieniretkelle lähimetsään, jakamaan unelmiaan, keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.

Yhtenä päivänä osallistuin ilmoitustaululla ilmoitettuun, Ängsbackan puutarharyhmän järjestämään puutarhaesittelyyn. Pieni puutarharyhmä koostui vapaaehtoistyöntekijöistä, joista kolme oli sitoutunut viljelyyn koko kasvukaudeksi. Yksi heistä oli aloittanut jo talvella tekemällä viljelysuunnitelman ja ensimmäiset kylvöt taimikasvatukseen, kaksi muuta oli liittynyt mukaan  keväällä. He kolmestaan muodostivat puutarhan ydintiimin, joka vastasi käytännön viljelytyön lisäksi lyhytaikaisempien vapaaehtoistyöntekijöiden ohjaamisesta. Puutarha sijaitsee Ängsbackassa keskeisellä paikalla, mutta siitä huolehtiminen ei ole korkealla kurssikeskuksen prioriteeteissa, sillä tapahtumajärjestäminen tarvitsee puutarhaa lähinnä koristeeksi. Koristekasveja viljeltiinkin sekä puutarha-alueen näyttävyyden vuoksi, että tapahtumien kukka-asetelmissa käytettäväksi.

Ainakin tämän vuoden tiimiläisillä oli halu olla myös tärkeämmässä roolissa kurssikeskuksen keittiön suhteen. He olivat keskittyneet tuottamaan sellaisia raaka-aineita, jotka olisivat ulkopuolelta ostettuina kalliita (kuten tuoreet mausteyrtit). Ryhmä oli muutoinkin pyrkinyt lisäämään keittiön käyttöön viljeltävän ruoan osuutta tänä vuonna, miettien taloudellisen kannattavuuden lisäksi sitä, ettei paikallisesti viljeltyjen raaka-aineiden käyttö aiheuttaisi liiaksi haittaa keittiön tehokkuudelle (esim. ei paljon pesemistä ja kuorimista). Ruoka- ja koristekasvien lisäksi puutarhalla viljeltiin lääkeyrttejä ja mesikasveja pölyttäjille. Tämän vuoden puutarhatiimi oli hyvin permakulttuurisuuntautunut. He olivat panostaneet uusien hedelmäpuiden, marjapensaiden, sekä monivuotisten ruoka- ja lääkekasvien istutukseen, koska yksi Ängsbackan puutarhatoiminnan ilmeisistä haasteista on tekijöiden vuosittainen vaihtuvuus ja käytettävissä olevan osaamisen epävarmuus. Haasteissa korostui tekijöiden tiuhan vaihtuvuuden lisäksi yhteisön arvostuksen puute viljelytyötä ja ruokaomavaraisuuden lisäämistä kohtaan. Näiden seikkojen vuoksi maaperän sitoutunutta hoitoa ja elvyttämistä sekä puutarhan kehittämistä on ollut vaikea edistää.

​Puutarhan esittelykierros oli vapaaehtoistyöntekijöiden itse organisoima. He olivat hyvin ilahtuneita siitä kiinnostuksesta, jota esittelyn osallistujat heidän työtään ja Ängsbackan kasvimaata kohtaan osoittivat. Vaikka viljelymaaksi budjetoitu pinta-ala on pieni ja kurssikeskuksen kävijämäärä suuri, oli tämän vuoden tiimillä sitoutunut kutsumus hoitaa maata ja tuottaa terveellistä, paikallista ja laadukasta lisää keittiön antimiin. GEN-festivaalin aikana puutarhalla olikin erityinen asema: joka ruokailulla oli vähintään yhtä raaka-ainetta omasta takaa. Puutarhalaiset tähdensivät kompostoinnin merkitystä, sillä Ängsbackan maa on tiivistä savea, ja biojätettä syntyy keittiöltä runsaasti. Ainoastaan kypsentämättömät kasviperäiset jätteet menevät kompostiin, kaiken muun hoitaa pois paikalta kunnallinen jätehuolto. Tästä huolimatta kompostikasa oli vaikuttavan kokoinen, ja sitä hoidettiin ahkerasti: kääntäminen tehtiin kerran tai jopa kahdesti viikossa, jotta suuri määrä biomassaa kompostoituisi mullaksi nopeasti. Puutarhalaiset olivat rakentaneet kasvimaan viihtyisyyden ja näkyväksi tulon parantamiseksi hengailupaikkoja viljelysten keskelle, sekä järjestäneet naisten aidanrakennustalkoot, joissa opeteltiin yhdessä aidan rakentamista ja toteutettiin hauskasti kiemurteleva risuaita puutarhan laidalle.
Kuva
kuvia Ängsbackan puutarhasta

Festaritunnelmia

Yhteystilojen jälkeen oli toinen tunnin mittainen aika, joka puolestaan oli varattu kokemusten jakamiseen avajaisseremoniassa muodostetuissa pienryhmissä. Nämä ryhmät organisoituivat ja toimivat itsenäisesti, eli päättivät keskenään, millä tavoin haluavat jakaa kokemuksiaan. Kaikki eivät edes kokoontuneet, toisilla taas porukan (tai ”gathering familyn”) yhteinen aika jatkui jakamispiirien ulkopuolellakin. Ilman omaa ryhmää jääneet saattoivat myös liittyä johonkin toimivaan pienryhmään. Omaan jakamisryhmääni osallistui lopulta kolme ihmistä. Ryhmässämme oli hyvä meininki. Oli mukavaa viettää tuo tunti päivässä huippujen ihmisten kanssa, osittain aika syvienkin aiheiden parissa.
Iltapäivisin oli vielä joitain työpajoja tarjolla, ja iltoihin runsaasti erilaista ohjelmaa: musiikkia, tanssia, laulua, tulisirkusta, elokuvia, saunomista, nuotiopiiriä. Ängsbackan pizzauunin muuraus oli yhteistä tekemällä oppimista, johon moni osallistui sellaisina hetkinä, kun aikataulussa oli tilaa. Tarjolla oli myös kaikenlaisia seremonioita (mm. teen ja kaakaon parissa), sekä erilaisia maksullisia ja maksuttomia hoitoja. Tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä oli suurehko metsäalue, josta saattoi nopeassa ajassa kerätä  purkillisen  mustikoita, tai kävellä ihmisäänten kuulumattomiin ja heittäytyä hetkeksi lataukseen. Metsä oli täynnä lintuja, hyönteisiä ja pikkunisäkkäitä, joiden seurassa olo olikin heti toinen, kuin festivaalin ihmistungoksessa.
Tapahtuma-alueelta oli varattu oma tila ekologisten keksintöjen ja teknologioiden näyttelylle, ekokylä-EXPO:lle. EXPO-alueellakin ennätti vierailemaan silloin, kun muussa ohjelmassa oli taukoa. EXPO on ilmeisesti vuodesta toiseen toistuva ohjelmanumero, jonka sisältö riippuu siitä, mitä osallistujat sinne näytille tuovat. Tänä vuonna esillä oli esimerkiksi aurinkokuivuri (sienille, marjoille, yrteille ym.), sähkötön jääkaappi kuumiin oloihin, omatekoisia bioresonanssilaitteita, tee-se-itse -virtapankki, roskista valmistettuja soittimia ja kaikenlaista tilpehööriä. EXPO-alueella järjestettiin myös ohjelmanumeroita (mm. biohiiletystä), jotka missasin.
Kuva
GEN EXPO: aurinkokuivuri, autiomaajääkaappi, d.i.y.-virtapankki, bioresonanssilaite
Yhtenä kokoontumispäivänä järjestettiin ekokylätori ja projektimarkkinat. Osallistujilla oli mahdollisuus kiertää toripöydältä toiselle saamassa tietoa erilaisista ekokylistä, yhteisöistä, kursseista, koulutuksista ja projekteista eri puolilta Eurooppaa. Jotkut kylät ja yhteisöt myös kauppasivat valmistamiaan käsitöitä ja elintarvikkeita, tai muuta itse tuottamaansa, kuten kirjoja. Tilaisuus oli erittäin tiheä: ihmiset tungeksivat pöytien ympärillä ja huusivat toistensa suuhun, sillä meteli oli melko kova. Toripöytien takana päivystäneet puhuivat täysin palkein lähes taukoamatta koko markkina-ajan, uusien ihmisten virta pöytien ääreen oli jatkuva. Myös SKEY:n pisteellä päivystäneillä yhdistysaktiiveilla oli siis vaativa ja intensiivinen toripäivä. Graafisena tukenaan heillä oli itse piirretty Suomen kartta, johon eri yhteisöt oli sijoiteltu.
Itse olin toripäivässä vain osallistujan roolissa, mutta silti tilanteeseen mukaan meneminen vaati ensin hiukan hengittelyä. Avuksi oli myös toverin luja ja ystävällinen ote, jolla minut sitten sullottiin erään pöydän ääreen auenneeseen pieneen koloseen, johon juuri mahduin seisomaan. Sillä tavoin imeydyin toriluuppiin, jossa etenin pöydän ääreltä toiselle, tiiviin ihmisvirran rytmissä myötäpäivään kulkien. Hymyilevät, puhuvat suut edessäni vaihtuivat, ja silmäni kohdistuivat aina uusiin katseisiin: keskittyneisiin, harhaileviin, tiukkoihin, pehmeisiin, avoimiin, suljettuihin, kysyviin, nauraviin katseisiin. Kierroksen aikana minut tuutattiin täyteen erilaista tietoa, kokemuksia, mielipiteitä, esitteitä, kirjoja, kutsuja tulla tutustumaan kaikenlaisiin paikkoihin ja osallistumaan kaikenlaisiin juttuihin: varsinainen tehopaketti sitä sun tätä.
Lauantai oli viimeinen varsinainen tapahtumapäivä, yöhön jatkuneine päätösseremonioineen. Perjantaina aluetta koettelivat kovat tuulet ja sade. Leirintäalueella esiintyi lentäviä telttoja. Jotkut teltat olivat menneet rikki kunnollisesta kiinnityksestä huolimatta, ollen kasaan painuneita tai riekaleisia märkiä myttyjä maassa. Monet joutuivatkin evakuoitumaan tapahtumatilojen lattioille ”hätämajoitukseen”.
Tapahtuman päätösseremoniassa toistuivat monet avajaisista tutut elementit. Taas kohdattiin tuntemattomia väkijoukon seasta. Oli hauska huomata, kuinka sekä oma olotila että osallistujajoukon jakama yhteinen tila olivat näissä muutamassa päivässä muuttuneet. En ollut muuttunut hurmioituneeksi hipiksi, mutta oli jo helpompaa keskittyä toiseen ihmiseen tungoksesta ja kaikista aistiärsykkeistä huolimatta. Myös muiden ihmisten olemus vaikutti rennommalta. Oli aika erota niistä kivoista tyypeistä, joihin olin tapaamisen aikana tutustunut. Nämä kohtaamiset olivat lahja, jonka myötä aukesi hiukan laajempi maailma, ja jotka vahvistavat jonkinlaista myönteistä tulevaisuuden uskoa. Koin ja näin, miten paljon ja erilaisia ihmisiä eri puolilla työskentelee jokseenkin samojen päämäärien eteen, omalla tavallaan ja omalla toimintakentällään. Ja vaikka emme ole yhtä mieltä kaikesta (siitäkään, mikä on kestävää), on tärkeää, että eri toimintakentät ovat aktiivisia. Jonkun täytyy tuoda näitä aiheita julkiseen keskusteluun, yhteiskunnalliselle tasolle, päätöksentekoon, aktivismiin, käytännön tekemiseen, lasten kasvatukseen, jokapäiväiseen elämään, ruohonjuuritason yhteisöihin, perinteisiin kyläyhteisöihin ja kaupunkien naapurustoihin.

Kotimatkalla meitä oli kuusi SKEY:läistä samassa laivassa, ja reissu sai hyvän päätöksen, kun pidimme vielä kannella yhteistä piiriä ennen nukkumaanmenoa. Oivallusten ja olotilojen jakaminen luottamuksen ilmapiirissä vaikutti sujuvan vaivatta, ja moni mainitsi tunteen ja/tai tiedon, että mukana oli hienoja aineettomia tuliaisia. Ikäviäkin tuliaisia oli, sillä moni festivaalin osallistujista oli kipeänä (joko jo festareilla, kotimatkalla, tai viimeistään kotona).

Tilaisuus lähteä ekokyläkokoontumiseen toistuu joka vuosi

Tänä vuonna ekokyläverkoston kokoontuminen järjestetään Unkarissa, Manas Garden -yhteisössä, joka on 80 hehtaarin permakulttuuritila. Festarin ajankohta on 12.-17.8.2025, yleiskokous pidetään tätä ennen (8.8. alkaen). Suosittelen ekokyläliikkeestä kiinnostuneita ja ekokylien asukkaita osallistumaan, mikäli resursseja (kasvukauden aikaa, rahaa jne.) reissuun liikenee!
-Sini
0 Kommentit

January 09th, 2025

9/1/2025

0 Kommentit

 

Elävät siemenpankit -tapaaminen Keuruulla 7.-9.2.2025

Kuva
Facebook-tapahtuma!
Ilmoittautumislomake!
Lue lisää elävistä siemenpankeista täältä.
0 Kommentit

December 22nd, 2024

22/12/2024

0 Kommentit

 

Kadotettujen polkujen löytäminen

Kuva
Terveisiä Bulgarian Rhodopevuorilta!
​Matkustin sinne maata pitkin syyskuun lopussa järjestetylle Erasmus + kurssille “Finding The Lost Paths - Nature based work for cultural (r)evolution”. Tuntuu jokseenkin kömpelöltä pukea ihmissanoiksi niin syvästi pyhää, mullistavan inspiroivaa kokonaisuutta ja kokemusta, mutta teen parhaani.


Kurssi oli ikärajaton ja se oli suunnattu yksilöille, jotka tukevat tai opastavat ihmisen kehitystä   jollain tavoin eri muodoissa. Lisäksi   pyrkivät tulemaan kulttuurisen (r)evoluution ja yhteiskunnallisen muutoksen vaikuttajiksi. Kurssin tavoitteet olivat   seuraavat:

  • Kehittää uusia taitoja, osaamista ja ideoita syvän luontoyhteyden edistämiseksi.
  • Lisätä tietoa luontoon perustuvasta ihmisen kehityksestä ekokeskeisen kehityksen periaatteiden ja mallien avulla.
  • Tarjota tilaisuus kokea turvallisuuden, läheisyyden ja syvän yhteyden tila, jossa yhteisö rohkaisee ja tukee henkilökohtaista tutkimista.
  • Osallistua ja ohjata osallistujia innovatiivisten henkilökohtaisten muutosprosessien kautta, jonka tavoitteena on ekologinen herääminen.
  • Innostaa osallistujiin arvojen ja maailmankatsomusten muutos, joka edistää syvää luontoyhteyttä, empatiaa kaikkia olentoja kohtaan ja ykseyden tunnetta luonnon kanssa.
  • Tukea osallistujan yhteyttä vastuuntuntoonsa ympäristöstä ja maapallon  tulevaisuudesta.
Kuva
Kuva
Punainen lanka
Kurssi pidettiin School in Nature nimisessä paikassa Gudevitsan kylässä, jossa vakioasukkeja on 18. Paikka on häkellyttävän kaunis; vehreät, ystävälliset ympäröivät vuoret, runsas  monimuotoinen kasvisto ja eläimistö sekä kauniit ja tarkoituksenmukaiset tilat. Itse nukuin kelloteltassa kurssin ajan ja kaksi yötä taivasalla, jolloin pääsin kuuntelemaan susilauman upeita lauluja yöllisen ulvomiskonsertin muodossa.

Kuva
Päiväni näytti suuren piirtein tältä:
  • Oma meditaatio
  • Itsenäinen auringonnousun vapaa vaeltelu ja maan tervehtiminen ja kohtaaminen
  • Yhteinen aamupala ja vapaaehtoinen unien työstäminen opettajan kanssa
  • Vapaa liike musiikin tahtiin, jossa pääsi läsnäolevasti kuuntelemaan kehon tarpeita ja kehollistamaan niitä
  • Yhteinen aamupiiri, päivän intention asettaminen ja päivän rakenne (ei tiedetty etukäteen mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä)
  • Ohjelmaa: luento / ryhmätehtävä / teemavaeltelu / piiri
  • Lounas
  • Ohjelmaa: luento / ryhmätehtävä / teemavaeltelu / piiri / aamun luennon kehollistaminen
  • Illallinen
  • Ilta- tai yö-ohjelmaa / tuli / vapaa-aikaa / yhteisö-aikaa

Kurssilla käytettiin Bill Plotkinin ekokeskeistä mallia ihmisen optimaalisesta kehityksestä punaisena lankana ja osallistujat pääsivat aktiivisesti kehollistamaan eri teemoja ja ilmansuuntien arkkityyppejä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Plotkinin työhön.
​Työskenneltiin myös Joanna Macyn The Work That Reconnects -mallin mukaisesti ja sisäinen liekkini suorastaan roihahti harjoituksista - suosittelen myös uppoutumaan Macyn oppeihin. Kaikki ohjelma oikeastaan perustui Plotkinin malleihin ja eri osa-alueiden ja arkkityyppien vahvistamiseen, improteatterista autenttiseen liikkeeseen, luovaan ryhmätyöskentelyyn ja aisteja herättävään sokkoillalliseen.


​
Kuva
Kurssilla osallistujat kävivät päivittäisillä teemavaelteluilla, jotka kulminoituivat vuorokauden pituiseen soolovaelteluun syventyen länsisuunnan arkkityyppiin “Dark Muse Beloved”. Sen    aikana paastosimme 36 tuntia ja pyrimme valvomaan luonnon kanssa läpi yön.
Kokemus oli pakahduttavan syvä: kävin kaunista ja mielenkiintoisen uteliasta kanssakäymistä ympäröivän luonnon kanssa ja kohtasin itseäni yhdessä maan, pimeyden ja tyhjän vatsani peilaamana. Koen, että tämän kaltaisen syvän luontoyhteyden kultivoiminen (ja tähän yhteyteen palaaminen, sillä uusi asia se ei ole), olisi ihmiskunnalle ja planeetalle elintärkeää ja suorastaan välttämätöntä.
​Myös se, että pääsi päivittäin jakamaan autenttisesti omista kokemuksista ja todistamaan ja kuulemaan muiden kokemuksia, oli äärimmäisen rikastuttavaa. 


Kuva
Kotiinpaluu
Kurssi kokonaisuudessaan tuntui niin runsaalta, transformatiiviselta ja pitkältä. Toinen opettajistamme sen sanoi viimeisenä päivänä; “Haluan kiittää teitä näistä kuluneista yhteisistä viidestä vuodesta "

Kotiin Suomeen palasin entistä enemmän omana itsenäni ja kokonaisempana - innokkaana ja päättäväisenä lähteä jälleen kohti uuden maailman luomista. Kotona saaristossa kohtasinkin mökkimetsämme hakkuusuunnitelmat, joita kolmen viikon taistelun jälkeen saimme peruttua ja metsät suojeltua. Lisää siitä tarinasta täältä.
Koen itseni äärimmäisen kiitolliseksi ja etuoikeutetuksi, että pääsin osallistumaan tälle Erasmus+ kurssille Skeyn edustajana ja kehotan ihan jokaista hakemaan kursseille - valikoima on hyvin laaja ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
​
Toiveikkuudella ja roihua ylläpitäen,
Sara Floman​
Kuva
Kurssin opettajat: Ognian Gadoularov, Learning for Change ja Toni Mallach, Relearn Suderbyn

Kaikki kurssikuvat: Anabelle Moghadam​
0 Kommentit

December 05th, 2024

5/12/2024

0 Kommentit

 

Pähkinänjalostushankkeen kuulumisia ja suunnitelmia

Kaksi vuotta  pähkinänjalostusta  Vaunumäellä

Ensimmäisen jalostustarhan  istuttamista Karjalohjalle edelsi kolmen vuoden taimikasvatus, hankkeen suunnittelu sekä rahoitusten ja avustusten hakeminen. Nyt takana on kaksi kasvukautta monimuotoiseksi  metsäpuutarhaksi  muotoutuvan jalostustarhan  kasvua. Pekaanit, herttapähkinät ja kiinankastanjahybridit ovat saaneet yhteisöönsä paljon hedelmäpuita, marjapensaita, syötäviä perennoita ja yrttejä. Myös yksivuotisten vihannesten yhteisöllistä viljelyä on laitettu liikkeelle.
Picture
Hanketta edistää tällä hetkellä pieni työryhmä sekä joukko innostuneita talkoolaisia.
Picture
Siemenkeruumatka  Baltiaan

Syyskuun lopulla lähdimme pienellä  pähkinänviljelijöiden  porukalla Baltiaan siemenkeruumatkalle. Suuntasimme ensin Latviaan, jossa tapasimme paikallisen pähkinöihin, permakulttuuriin ja metsätutkimukseen suuntautuneen ystävän, joka toimi oppaanamme, kun lähdimme keräämään pähkinöitä eri puolille Latviaa. 

Aikanaan Latviaan on muuttanut paljon väkeä Ukrainasta ja tapana on ollut ottaa mukaan saksanpähkinöitä ja kasvattaa niistä puita uusille asuinsijoille. Monet keruistamme tulivatkin juuri ukrainalaista alkuperää olevista puista. Iso osa puista oli yksityisten ihmisten pihoilla, mutta myös katujen varsilta ja puistoista löysimme hienoja yksilöitä. Keräsimme myös edesmenneen latvialaisen kasvinjalostajan jalostamien puiden kolmannen polven jälkeläisten satoa, joka on erittäin lupaavaa ainesta pähkinänjalostukseen  myös Suomessa.

Kiertelimme kasvitieteellisissä puutarhoissa ja arboretumeissa siemeniä keräillen pähkinäkasvien ohella myös hedelmä- ja marjakasveista  sekä muista kiinnostavista lajeista. Valtaosa keräämistämme  pähkinöistä oli saksanpähkinöitä, mutta mukaan tuli myös hieman jalokastanjoita  sekä valko- ja karvashikkoreita.

Latviasta matkasimme Saaremaalle, jossa vierailimme vanhan saksanpähkinöiden viljelyyn perehtyneen viljelijän tiluksilla. Hänen puutarhastaan saimme kerätä pähkinöitä ja hän myös kierrätti meitä lähiseuduilla muissa kiinnostavissa paikoissa satoa keräämässä. Illan hämärissä meidät kutsuttiin vanhan hirsitalon tupaan teelle ja puutarhurin vaimo laittoi pöytään  saksanpähkinälikööriä, marinoituja nuoria saksanpähkinöitä ja  saksanpähkinäkonvehteja  muun muassa. Ennen paluuta Suomeen, vierailimme vielä Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Sadoksi matkalta jäi kaikkien tuhansien siementen lisäksi myös paljon oppia pähkinöiden viljelyyn liittyvistä tekniikoista ja yksityiskohdista. 
Picture
Siementilaukset

Syksyn keruiden  ohella olemme tilanneet pähkinöiden kylvösiementä yhteistilauksina monista lähteistä sekä Euroopasta, että Pohjois-Amerikasta. Pähkinöiden viljelystä kiinnostuneiden yhteisiä siementilauksia on aikomus tehdä tulevaisuudessa lisää.

Suomen pähkinäseura  ry

Marraskuun lopulla perustettiin yhdistys ajamaan pähkinäkasvien viljelyn ja pähkinäkulttuurin  asiaa Suomessa. Allekirjoittanut istuu uuden yhdistyksen hallituksessa ja aika näyttää, minkälaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä syntyy.
Picture
Näkymiä tulevaan

Talven saavuttua saamme toivottavasti hieman henkäistä ennen tulevan kasvukauden suunnittelua. Paljon mietittävää kuitenkin on, joten ei auta jäädä koko talveksi lepäilemään.

Tarve on miettiä, minkälainen organisaatiorakenne tällaista yhteisöllistä ja todella pitkän aikajänteen hanketta parhaiten palvelee, kun on vaikea ennakoida, mitä muutoksia asialle omistautuneessa  työryhmässä voikaan tapahtua. Miten jakaa vastuuta tässä hetkessä ja huolehtia, että kaikki hankkeessa mukana olleet saavat myös aikanaan jakaa hankkeen kasvattamaa satoa?

Olemme aloittaneet uusien paikkojen etsimisen tulevia jalostustarhoja varten. Kiikarissa on yksi yhteisöllisesti omistettu maa, johon liittyen olemme käyneet neuvotteluita ja miettineet sopimusta vastuun ja sadon jakamisesta. Muitakin mahdollisia paikkoja on löytynyt.

Rahoituksia on haettu, mutta toistaiseksi säätiöt ovat jakaneet rahansa muihin hankkeisiin. Säätiörahoitusten  ohella olemme suunnitelleet Leaderin maaseudun kehittämishanketta sekä miettineet Crowdfunding- ja mesenaatti-rahoitusten mahdollisuuksia.

Olemme suunnitelleet puunistutus-festivaaleja, joissa osallistujat pääsisivät  istuttamaan yhdessä pähkinäpuita tarhoihin, jotka aikanaan sitten tuottavat runsain määrin kylvösiementä maamme pähkinäomavaraisuuden  mahdollistamiseksi. Festivaaleilla myös oppisimme pähkinäkasveista, metsäpuutarhoista, permakulttuurista ja muista kestävän elämäntavan taidoista. Ajatus on tuoda ihmiset yhteen jonkin syvästi merkityksellisen äärelle, juhlimaan yhdessä tiemme kohti kestävää ja harmonista tulevaisuutta.
Picture
Selväksi on käynyt hankkeen tähänastisten vaiheiden aikana, että laajempi piiri ihmisiä kantamaan tätä työtä eteenpäin olisi todella tarpeen. Syksyn keruiden ja siementilausten  myötä keväällä taimisto, jossa tulevien tarhojen taimet viljellään tulee kasvamaan moninkertaiseksi ja vaatimaan paljon työtä. Jos koet kutsumusta osallistua tämän hankkeen edistämiseen sen eri tasoilla, ota rohkeasti yhteyttä:   [email protected]  tai 040-655 5546.

Lämpimin tervehdyksin

Jussi
0 Kommentit

December 01st, 2024

1/12/2024

0 Kommentit

 
Picture

Elävät siemenpankit -koulutuswebinaari 12.12.2024!

Ruokaturvan perusta on laadukas, paikallinen siementuotanto. Se ei tällä hetkellä ole täysin omissa käsissämme. Itse asiassa tilanne Suomessa on heikko: lähes kaikki myynnissä olevat vihannesten siemenet ovat ulkomaista alkuperää. Paikallisiin oloihin jalostettujen kasvikantojen ja siementuotannon puuttuminen ovat merkittävä epävarmuustekijä ruokaturvassamme. Nykyinen, herkästi haavoittuva ruokajärjestelmä voi kriisiytyä mm. epävakaiden poliittisten tilanteiden ja luonnonolojen seurauksena, ja tällöin olisi välttämätöntä turvata paikallisesti tuotetun kylvösiemenen saatavuus.

Pelkkä omien kylvösiementen tallentaminen ei ole vielä sama asia, kuin laadukkaiden siementen tuottaminen.
Nyt tarjoamme tilaisuuden päästä mukaan oppimaan, miten laadukkaita siemeniä viljellään! Jakamamme koulutus tähtää siihen, että oma- ja yhteisvaraistelijat sekä muut tarhurit ympäri maata osaavat tuottaa siemeniä, joiden avulla tarvittaessa turvataan ruoan tuotantoa ja saatavuutta laajemminkin. Paikallisiin oloihin sopeutuneiden, kestävien lajikkeiden jalostaminen tuo vakautta ruokajärjestelmään. Hajautettu siementuotanto ja jalostustyö on samalla myös ruoantuotantoa, joten panos siemenviljelyyn vahvistaa automaattisesti koko ruokajärjestelmää. SKEY:n elävien siemenpankkien työryhmällä on pyrkimys laajentua koko maan kattavaksi verkostoksi. Verkostossa voimme oppia toisiltamme, vaihtaa siemeniä, kerätä (kokemusperäistä sekä tutkittua) tietoa ja jakaa sitä laajemmalle, jalostaa ja ylläpitää ruokaturvan kannalta kriittisiä ruokakasveja, tarjota tukea ja apua viljelyyn, kouluttaa ja innostaa mukaan lisää ihmisiä!

12.12. järjestettävässä webinaarissa opiskelemme siementuotannon perusteet siementarhuri Tuukka Häkkisen johdolla. Tuukka on tehnyt merkittävää pioneerityötä vihannesten luomusiementuotannon parissa. Siementarha on ollut ensimmäinen ja ainoa yritys, joka on tuottanut vihannesten luomusiemeniä Suomessa. Lue lisää aiheesta: https://www.siementarha.fi/ajankohtaista/

Luennon jälkeen annamme aikaa myös kysymyksille ja keskustelulle. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Opintokeskus Vision kanssa. Tule mukaan, otetaan elämämme perusteet yhteisiin käsiin!
LINKKI WEBINAARIIN: https://meet.google.com/jce-frgk-kxe

Webinaari on osallistujille maksuton. Jos haluat tukea siemenpankkiverkoston rakentumista rahalahjoituksella, lähetä sopivaksi katsomasi summa Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n tilille: FI80 4213 0010 0363 04, käyttäen viitenumeroa 4019!

​

Edellisenä iltana, keskiviikkona 11.12. klo 18-20 kokoonnumme verkostoitumistapaamiseen aiheen tiimoilta! Tapaaminen pidetään Suomen Permakulttuuriyhdistyksen vetämien PermaPiirien alla. Mukaan voi tulla ilman ennakkoilmoittautumista. Linkki Zoom-tapaamiseen: https://us06web.zoom.us/j/87123787774?pwd=3NNTFqpyFfqKQw1YYS1tT4UHmGwDpQ.1
Picture
0 Kommentit

October 08th, 2024

8/10/2024

0 Kommentit

 
Picture

Tervetuloa SKEY:n Syystapaamiseen Teiskon Salonsaareen 22.-24.11.2024!

Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry kutsuu  sinut viettämään yhteisöllistä viikonloppua, jonka ohjelmaan kuuluvat kestävän elämän teemoihin liittyvät työpajat ja koulutukset, verkostoituminen, yhdessä tekeminen ja oleminen, sekä yhdistyksen syyskokous. Mukaan ovat tervetulleita kaikki, niin vanhat jäsenet kuin uudetkin yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneet! SKEY:ssa voit olla mukana, olitpa sitten vasta haaveilemassa yhteisöllisestä, kestävästä elämästä, tai jo kokenut tekijä. Yhdistyksen tapaamisissa on ollut innostunut tunnelma, joka antaa eväitä oman elämän suuntaamiseen kohti kestävää ja merkityksellistä olemista.
Yhdistyksen tapaamiset pyritään järjestämään paikoissa, joissa päästään samalla tutustumaan erilaisiin yhteisöihin ja niiden käytäntöihin. Tällä kertaa kokoonnumme Teiskon Salonsaaressa, vanhassa pappilassa, jonka osuuskunta on vuokrannut käyttöönsä. Osuuskunta on yhteisöllisesti kunnostanut rakennusta ja sen ympäristöä. Osuuskunta järjestää paikassa monenlaista toimintaa permakulttuuri- ja kasvivärjäyskursseista hapatustyöpajoihin, residensseihin, konsertteihin, taidenäyttelyihin ja puutarhatalkoisiin, sekä vuokraa tiloja erilaisille juhlille ja tapahtumille ja pitää kesäkahvilaa. Tänä vuonna osuuskuntalaiset ovat lisäksi järjestäneet Salonsaareen kesälehmiä hoitamaan perinnebiotooppia, sekä viljelleet yhdessä vihanneksia. Salonsaaren talkoot ja tapahtumat ovat avoimia myös muille kuin osuuskunnan jäsenille.

SKEY:n syystapaaminen tarjoaa uusille osallistujille erinomaisen tilaisuuden tutustua ja tulla mukaan yhdistyksen monipuoliseen toimintaan, sekä oppia sosiokraattisesta päätöksenteosta ja SKEY:n tasa-arvoa ja avoimuutta tukevista toimintatavoista.  Vanhoille jäsenille tapaamiset ovat   odotettuja, mukavia kohtaamisia tärkeiden aiheiden parissa.

Tapahtuman koulutusosuudet järjestetään yhteistyössä Opintokeskus Vision kanssa.
Picture
Osallistumismaksu on SKEY:n jäseniltä 50€ (vähävaraisita 40€), ja ei-jäseniltä 60€. 0-7 -vuotiaat lapset ilmaiseksi, 7-15-vuotiaat 10€/lapsi.
Maksu kattaa koko viikonlopun ruokailut (vegaaninen, gluteeniton ruoka), majoituksen, sekä ohjelman.

Lue lisätietoja ja ilmoittaudu tästä: https://forms.gle/WEncCSp7LLHvpQa27

Liity  joukkoon oppimaan ja luomaan ekokyläliikettä! Tule nauttimaan hyvästä seurasta ja innostavasta ohjelmasta! Nähdään Teiskossa!
0 Kommentit

August 27th, 2024

27/8/2024

0 Kommentit

 

Sosiaalisen kestävyyden työkaluja ja matriarkaalista kulttuuria Italiassa

Picture
Aurinkoinen näkymä majapaikkamme ikkunasta. [Laajakulmakuvassa aurinko paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta, etualalla laaja nurmikenttä ja taustalla italialainen vuoristomaisema.]
Esittely
Olin toukokuussa 2023 naisille suunnatulla Ecovillage Design Education (SHE-EDE) -kurssilla, joka oli upea kokemus. Pääsin kurssille mukaan SKEY:n EU-rahoitetun CLIPS-liikkuvuushankkeen ansiosta, jossa moni skeyläinen on päässyt oppimaan erityisesti sosiaalisen kestävyyden taitoja. Kiitos tästä SKEY:lle ja kaikille CLIPS-hankkeessa toimineille! Olin jo aiemmin opiskellut sosiaalisen kestävyyden taitoja SKEY:n CLIPS-opintopiirissä noin vuoden ajan, ja halusin oppia lisää.
Yleensä EDE-kursseilla opiskellaan Gaia Educationin opetussuunnitelman mukaisesti kestävyyden kaikkia neljää osa-aluetta (ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys), mutta kurssien painopisteet vaihtelevat. SHE-EDE:ssä painotettiinkin eniten sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden aiheita. Lisätietoa SHE-EDE:n sisällöistä ja EDDE-kursseista löytyy SHE-EDE:n (https://www.dancing-goddess.org/) ja Gaia Educationin (https://www.gaiaeducation.org/ede-curriculum-en) nettisivuilta.
Naiskeskeisyyden lisäksi kurssilla oli erityistä se, että se oli suunniteltu Joanna Macyn ”yhteyttä palauttavan työn” mallin mukaan (’The Work That Reconnects’, kirjasta The Work That Reconnects, jota ei valitettavasti ole vielä suomennettu). Lisäksi kurssin ohjelmaan oli varattu joka aamu aikaa kehollisuusharjoituksille, jotka ohjasivat maadoittumaan omaan kehoon. Muissakin kurssin harjoituksissa kehotettiin usein kuuntelemaan omaa kehoa ja vaistoa, niiden viestejä ja viisautta. Se oli ihanaa vastapainoa muulle elämälle, jossa liian usein olen ajatellut kaikkea vain pääni kautta, kunnes keho on muistuttanut olemassaolostaan vaikkapa sairastumalla. Uskon myös, että kehollisuuden keskeisyys auttoi jaksamaan tiiviin kurssiohjelman kanssa.
Kuukauden pituiseen kurssiin mahtui valtava määrä oppimista niin teoriassa kuin käytännössäkin, joten tässä blogikirjoituksessa avaan kurssilta päällimmäisiksi mieleen jääneitä asioita. Ensin kerron lyhyesti laulukulttuurista ja luotsaustaitojen oppimisesta, ja sitten avaan pidemmin naiseuden teemaa ja sen juhlistamista. Lopussa vielä vinkit sosiaalisen kestävyyden opintopiiristä ja muusta SKEY:n toiminnasta!
Laulukulttuuri
Oli ihanaa laulaa päivittäin! Se rytmitti päivää, sitoi osallistujia yhteen ja tarjosi tekemistä niihin hetkiin, kun odotettiin myöhästelijöitä saapuviksi työpajoihin. Oli myös upeaa huomata, miten aktiivisesti kaikki kuuntelivat toisiaan laulaessa: emme olleet ammattilaisia tai välttämättä edes kovin kokeneita laulajia, mutta opimme laulujen sanat ja melodiat kuuntelemalla toisiamme, eikä kenenkään laulu peittänyt muita alleen. Kurssin jälkeen olenkin usein ikävöinyt yhteislauluja.
Picture
Laulu- ja kiitollisuushetki ennen ruokailua :) [Valokuvassa noin 13 naista seisoo piirissä pöydän ympärillä, jolla on iso kattila, leipää ja korkea lautaspino.]
Luotsaustaidot
Opin kurssilla valtavasti siitä, miten ohjaajat luotsasivat työpajoja kukin omalla erityisellä tyylillään. Erityisesti ne muutamat kerrat, kun Annabelle Schapals pohti ääneen omaa luotsaamistaan ja sitä, miten siinä voisi parhaiten edetä, olivat hyvin opettavaisia. Olen itsekin kuvailutulkkauksen ja permakulttuurin perusteiden opettajana pyrkinyt samansuuntaisesti inhimilliseen ja pohtivaan opetustyyliin, ja koin sen nyt hyvin antoisana oppilaan näkökulmasta.

Uskaltauduin itse myös luotsaamaan pari jokseenkin haastavaa sosiokraattista päätöksentekoprosessia: yhden omassa lähiryhmässäni ja toisen koko ryhmän kesken. Tuntui hyvältä onnistua molemmissa saamaan päätös aikaiseksi – erityisesti jälkimmäisessä tilanteessa, kun tilanne oli sekava ja kaikki jo valmiiksi väsyneitä.

Olin aiemmin osallistunut SKEY:ssä sosiokraattiseen päätöksentekoon, mutten ollut uskaltanut luotsata sellaista, koska sosiokratia tuntui vielä sen verran vieraalta. Kurssin jälkeen olen kuitenkin jo harjoitellut luotsaamista onnistuneesti käytännössä ja saanut lisää itseluottamusta. Ymmärrän myös entistä paremmin, miten upea työkalu sosiokratia on! Päätöksiä tekevät ne, joihin päätökset vaikuttavat, ja päätöksistä pyritään tekemään vain riittävän hyviä tällä erää ja riittävän turvallisia testattavaksi.
Naiseuden juhlistus
Ennen kurssin alkua järjestettiin etätapaaminen, jossa keskustelimme pienryhmissä odotuksistamme. Odotimme mielenkiinnolla ja hieman epäröidenkin, millaista olisi jakaa tilaa kuukauden ajan vain naisten kanssa. Tunnistimme sen, että myös me naiset olemme kasvaneet mies- ja valtakeskeisessä eli patriarkaalisessa maailmassa ja oppineet sen tavoille – millaista olisi kohdata ja työstää niitä käytösmalleja keskenämme?

Yhtenä omana toiveenani kurssille mennessä oli naiseuden kokeminen voimavarana. Olen viime vuosina tutustunut feminismiin, yhdenvertaisuusteemoihin ja mieskeskeisen kapitalismin moninaisiin vaikutuksiin yhteiskunnassa ja arkielämässä, ja sellaisessa oppimisprosessissa on tarjolla ainakin itselläni ollut sekä voimaantumisen että uhriutumisen polut yhtä aikaa:

Yhtäältä olen kokenut saaneeni paljon voimaa siitä, että osaan nyt sanoittaa ääneen asioita, jotka ovat vaikuttaneet elämääni lapsesta saakka (kiitos mm. Tympeät tytöt, #metoo-liike ja Kroonisesti ärhäkkä!). Sitä kautta olen pystynyt myös kyseenalaistamaan syvään iskostettuja rakenteita ja tapoja, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Toisaalta vuosisatoja jatkunut naisten, muunsukupuolisten jne. alistaminen tuntuu niin ylivoimaiselta taakalta, että sen todistaminen vielä vuonna 2024 on välillä kovin uuvuttavaa ja turhauttavaa, ja tunnustan itsekin ajautuneeni välillä uhriutumisen polulle.

Oli upeaa todistaa, miten kurssin aikana monet osallistujat voimaantuivat ja alkoivat ymmärtää patriarkaatin vaikutuksia yhteiskunnassa, kun kurssikonseptin luoja, matriarkaalisten yhteiskuntien asiantuntija Sabina Santovetti oli kertonut meille sekä matriarkaalisten että patriarkaalisten yhteiskuntien historiasta ja nykypäivästä. Eräskin kurssilainen kertoi silmiensä avautuneen aivan uudella tavalla, ja aikoi tästä eteenpäin myös puuttua arkipäivän syrjintään aktiivisemmin kuin ennen. Itselleni yksi kurssin suurimmista anneista oli se, että koen nyt aivan uudenlaista kunnioitusta ja rakkautta naisia ja naiseutta kohtaan. Sellaista, joka ei ole pois muilta sukupuolilta, vaan auttaa näkemään naiseuden upeutta kaikissa muodoissaan.

Yksi kurssin jatkuva teema oli sekin, mikä ylipäätään on nainen, ja mitä naiseus on, kun todella otetaan huomioon naiseuden moninaisuus. Lopullisia vastauksia ei kurssilla keksitty, jos niitä ylipäätään on olemassa. Mielestäni Abigail Thorn tarjosi kuitenkin Philosophy Tube -kanavallaan tähän mennessä parhaan vastauksen tähän kysymykseen: naiseus on eräänlainen kasa piirteitä, ja jos jollakulla on tarpeeksi monta siihen kasaan kuuluvaa piirrettä, hän on nainen. Vähän samalla tavoin voi ajatella määrittyvän sen, kuka on ”cool”. (https://www.youtube.com/watch?v=koud7hgGyQ8)
Picture
 Kuvassa oikealla: Minä ja Sabina Santovetti, SHE-EDE:n alullepanija, ikivanhan ”tammiäidin”, Quercia Madren, äärellä. [Kaksi naista nojaa suureen tammeen kylki kyljessä ja katsoo toisiaan hymyillen.]
Sosiaalisen kestävyyden opiskelua Suomessa
Kiitän kurssiosallistumiseni mahdollistamisesta Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt SKEY ry:tä, EU:ta (jonka muuten tulkitsen matriarkaaliseksi projektiksi!) ja Satua! Ja suosittelen muillekin SKEY:n toimintaa: siellä on upeita, herkkiä ja taitavia ihmisiä rakentamassa monenlaisia yhteisöjä. Siellä myös harjoitellaan kestävää elämää käytännössä.

SKEY:n toiminnasta tarkempia tietoja täällä nettisivuilla ja sähköpostilistalla.

SKEY:n Oulun paikallisryhmässäkin harjoitellaan sosiaalista kestävyyttä käytännössä, ja välillä tehdään CLIPS-harjoituksia pienryhmissä. Oulun yhteisöllisen asumisen ryhmä tapaa joka kuun ensimmäisenä maanantaina klo 18 Valveella. Lisätietoa: https://sites.google.com/view/oulunyhteisollinenasuminen/

Värikästä syksyä!

Niina Ollanketo
Picture
0 Kommentit

July 30th, 2024

30/7/2024

0 Kommentit

 

SKEY osallistuu Euroopan ekokyläverkoston tapaamiseen Ruotsissa!

SKEY on osa Euroopan ekokyläverkosto GEN Europea. GEN:in organisoima Ecovillage Gathering on Euroopan ekokyläverkoston vuosittainen kokoontuminen, jossa ekokylien asukkaat ja ekokylistä kiinnostuneet tapaavat työpajojen, verkostoitumisen ja juhlan merkeissä. Tänä vuonna kokoontuminen järjestetään Ruotsissa, Ängsbackan kurssikeskuksessa 20.-25.8. SKEY osallistuu tapahtumaan tänäkin vuonna! Matkaan lähtee paljon aktiiveja, joista osa osallistuu SKEY:n delegaatteina myös ennen tapahtumaa järjestettävään GEN Europen yleiskokoukseen. Vielä ehtii mukaan! Lisätietoja ja tapahtuman ohjelma: https://ecovillagegathering.org

Picture
0 Kommentit

February 15th, 2024

15/2/2024

0 Kommentit

 

Health, Happiness and green living - Terveys, onnellisuus ja vihreä elämä -kurssi Tanskassa 4.9.- 23.11.2023

Syksyn 2023 vietin Tanskassa, Avnø Oasis højskolessa, Health, Happiness and green living -kurssilla. Lähdin kurssille, koska olin kuullut EDE (Ecovillage desing education) kursseista paljon hyvää. Gaia educationin suunnittelema EDE kurssi on neljän viikon mittainen kurssi, jossa opitaan kestävän elämän suunnitteluun liittyviä taitoja. Kursseja järjestään ympäri maailmaa.

Lue lisää
0 Kommentit

January 09th, 2024

9/1/2024

8 Kommentit

 

Omavaraisuuskurssilta oman yhteisön perustamiseen

Perustimme Padasjoen syrjäseuduille pienen maaseutuyhteisön! Perustamamme osuuskunta omistaa 17,5 hehtaarin tilan järven rannalla, 114 neliöisen asuinrakennuksen ja hyvän joukon talousrakennuksia. Tämä järven rannalla oleva tila tulee olemaan ensivaiheessa viisihenkisen yhteisömme koti. Neljä meistä on käynyt Nurmeksessa järjestettävän Omavaraisuuskurssin eikä ole liioiteltua sanoa, että tätä yhteisöä ei olisi olemassa ilman sitä.

Tämä blogi kertoo, miten Omavaraisuuskurssi avasi meille oven tähän unelmaan, johti yhteisön perustamiseen ja lopulta yhteisen maatilan ostoon.

Lue lisää
8 Kommentit
<<Edellinen

    SKEY

    Edistää kestävää elämäntapaa ja yhteisöllisyyttä. Vahvistaa Suomen ekokylien ja muiden kestävään elämäntapaan pyrkivien yhteisöjen yhteistyötä, myös kansainvälisesti. Yhdistys on Euroopan ekokyläverkosto GEN-Europen jäsen sekä Baltic Ecovillage Networkin jäsen.

    Lue lisää yhdistyksestä
    SKEY Facebook
    Avaa kalenteri  oikeassa  koossa tästä

    Picture
    Picture

    RSS-syöte

    ARKISTO

    helmikuu 2025
    tammikuu 2025
    joulukuu 2024
    lokakuu 2024
    elokuu 2024
    heinäkuu 2024
    helmikuu 2024
    tammikuu 2024
    syyskuu 2023
    elokuu 2023
    maaliskuu 2023
    tammikuu 2023
    syyskuu 2022
    elokuu 2022
    tammikuu 2022
    joulukuu 2021
    joulukuu 2020
    lokakuu 2020
    elokuu 2020
    heinäkuu 2020
    kesäkuu 2020
    saattaa 2020
    huhtikuu 2020
    maaliskuu 2020
    helmikuu 2020
    tammikuu 2020
    joulukuu 2019
    marraskuu 2019
    syyskuu 2019
    huhtikuu 2019
    tammikuu 2019
    syyskuu 2018
    heinäkuu 2018
    helmikuu 2018
    tammikuu 2018
    joulukuu 2017
    marraskuu 2017
    heinäkuu 2017
    saattaa 2017
    maaliskuu 2017
    helmikuu 2017
    tammikuu 2017
    marraskuu 2016
    elokuu 2016
    heinäkuu 2016
    kesäkuu 2016
    saattaa 2016
    marraskuu 2015
    elokuu 2015
    heinäkuu 2015
    huhtikuu 2015

Powered by Luo oma ainutlaatuinen verkkosivustosi muokattavilla malleilla.