Vocation in Movement – Youth Exchange 12.-23.9.2022
La Maison de Paille, Essertfallon, Sveitsi
Istun metsäisellä niittylaitumella vanhan puun juurella, selkä runkoa vasten leväten, nuokkuen, aamun herätessä Juran kukkuloiden takaa. Laaksosta nouseva usva täyttää näkökenttäni ääriään myöten rinteillä laiduntavien lehmien kellojen verkkaisen runsaassa kilkkeessä. Aamuhämärässä tänne kulkiessani kysymykseni muotoutui selkeäksi: Minne nyt? Ja miten?
Loppukesän olin kokenut tyhjyyttä, jota oli vaikea hyväksyä. Kuin olisin tyhjiössä, jossa ei ole näkymää minnekään, ei häivähdystäkään polusta jonka tunsin omakseni. Nyt olen päätynyt kauaksi kotimetsistä kuitenkin jokseenkin kotoisan oloiseen maisemaan pyytämään vastausta luonnolta, hiljentymään oman sisäisen luontoni viisauden äärelle.
Usva täyttää sakeana maiseman, hälvenee auringonsäteiden tieltä, täyttää taas kaiken, hälvenee. Verkkaisesti, hengittäen, lehmänkellojen säestyksellä. Ja aamun edetessä sisimpäni sanoittaa vastauksen: kuuntele kehon johdatusta, hiljenny päivittäin sisäisen ja ulkoisen luonnon äärellä. Usva hälvenee aikanaan, tiedän kyllä suuntani, vaikken polkuani nyt näe.
Hälvenevän sumun takaa erottuu yhteisökylä ja kestävä, omavaraisempi elämäntapa, yhdessä kestävämmän tulevaisuuden luominen. Hoitajuus ja parantajuus, äänimaisemointi ja luova työ, mutta myös laajempi syväekologinen työ, Joanna Macyn jalanjäljissä. Nämä ovat jo olleet pitkään, näiden haaveiden todeksi luomiseen en vain ole löytänyt askelia. Ja silti, usva kehottaa jatkamaan kulkua, vaikka en eteeni näe. Jokainen askel on oikea ja jokainen askel on kohti.
Loppukesän olin kokenut tyhjyyttä, jota oli vaikea hyväksyä. Kuin olisin tyhjiössä, jossa ei ole näkymää minnekään, ei häivähdystäkään polusta jonka tunsin omakseni. Nyt olen päätynyt kauaksi kotimetsistä kuitenkin jokseenkin kotoisan oloiseen maisemaan pyytämään vastausta luonnolta, hiljentymään oman sisäisen luontoni viisauden äärelle.
Usva täyttää sakeana maiseman, hälvenee auringonsäteiden tieltä, täyttää taas kaiken, hälvenee. Verkkaisesti, hengittäen, lehmänkellojen säestyksellä. Ja aamun edetessä sisimpäni sanoittaa vastauksen: kuuntele kehon johdatusta, hiljenny päivittäin sisäisen ja ulkoisen luonnon äärellä. Usva hälvenee aikanaan, tiedän kyllä suuntani, vaikken polkuani nyt näe.
Hälvenevän sumun takaa erottuu yhteisökylä ja kestävä, omavaraisempi elämäntapa, yhdessä kestävämmän tulevaisuuden luominen. Hoitajuus ja parantajuus, äänimaisemointi ja luova työ, mutta myös laajempi syväekologinen työ, Joanna Macyn jalanjäljissä. Nämä ovat jo olleet pitkään, näiden haaveiden todeksi luomiseen en vain ole löytänyt askelia. Ja silti, usva kehottaa jatkamaan kulkua, vaikka en eteeni näe. Jokainen askel on oikea ja jokainen askel on kohti.
RSS-syöte
