2024
Pähkinänjalostushankkeen tarkoituksena on perustaa helposti ravinnoksi hyödynnettävien pähkinäkasvien kylvösiementarhoja, jotta Suomessa menestyviä pähkinälajeja voidaan tulevaisuudessa lisätä paikallisesti ja niiden viljelyä voidaan levittää ympäri Etelä-Suomea.
Kiinnostus pähkinäkasvien viljelyyn Suomessa on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti ja niiden menestymisestä alkaa olla jo jonkin verran kokemusta. Ilmaston lämmetessä on tullut mahdolliseksi ottaa pähkinäkasveja viljelyyn Suomea hieman eteläisemmistä maista. Tällä hetkellä pähkinänviljelyn harjoittajat ovat kuitenkin pitkälti ulkomaalaisten kylvösiementen ja taimien varassa, ja sen vuoksi on hyvin ajankohtaista jalostaa pähkinäkasveja ilmastoomme sopeutuneiksi ja luoda siementarhoja, joissa tuotetaan paikallista kylvösiementä eri pähkinälajeista.
Siementarhoilla tässä siis tarkoitetaan viljelmiä, joilta saadaan kunkin pähkinälajin puhdasta kylvösiementä. Ennen tämän päämäärän saavuttamista tarhat toimivat jalostustarhoina, joissa geneettistä valintaa tehdään. Myös päämäärän saavuttamisen jälkeen voidaan samoissa tarhoissa pähkinöitä jalostaa esimerkiksi tekemällä kontrolloituja risteytyksiä.
Hankkeen ensimmäisinä vuosina tullaan perustamaan kolme toisistaan erillään olevaa siementarhaa, jotta samojen sukujen eri lajeja voidaan jalostaa ja lisätä ilman hallitsematonta risteytymistä, ja kustakin lajista saadaan puhdasta kylvösiementä.
Lajit, joita hankkeen alkuvaiheessa otetaan jalostukseen: saksanpähkinä (Juglans regia), herttajalopähkinä (Juglans ailanthifolia v. cordiformis), pekaani (Carya illinoinensis), liuskahikkori (Carya laciniosa), valkohikkori (Carya ovata), kiinankastanja (Castanea mollissima-h), amerikankastanja (Castanea dentata), jalokastanja (Castanea sativa).
Ensimmäinen siementarha on perustettu Karjalohjalle vuonna 2023 ja sinne on istutettu syksyllä 2019 kylvettyjä herttajalopähkinöitä, pekaaneita sekä kiinankastanjoita. Samaan aikaan on kasvatettu muiden mainittujen lajien taimia tulevia tarhoja varten.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä sen hillitsemisen kannalta ruokaa tuottavien puiden lisääminen osaksi viljelykasviemme kirjoa on ensisijaisen tärkeää. Pähkinäpuut, kuten monivuotiset kasvit muutenkin, kestävät pitkiä kuivia kausia ja muita ilmastollisia ääri-ilmiöitä paljon yksivuotisia viljelykasveja paremmin. Täten ne luovat resilienssiä eli joustokykyä ruoantuotantoomme aikana, jolloin ilmastonmuutoksen tuoma arvaamattomuus ja haastavuus ovat yleistyneet. Puut sitovat hiiltä ilmakehästä, auttavat elvyttämään maaperää, tasapainottavat veden kiertokulkua ja tukevat luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Pähkinäpuut tuovat tärkeän ravinnollisen lisän viljelykasviemme joukkoon tarjotessaan terveellistä ja ravinteikasta ruokaa, ja voivat palvella tärkeänä osana siirtymässä kohti kestävää ja monimuotoisuutta lisäävää ruoantuotantoa.
Kiinnostus pähkinäkasvien viljelyyn Suomessa on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti ja niiden menestymisestä alkaa olla jo jonkin verran kokemusta. Ilmaston lämmetessä on tullut mahdolliseksi ottaa pähkinäkasveja viljelyyn Suomea hieman eteläisemmistä maista. Tällä hetkellä pähkinänviljelyn harjoittajat ovat kuitenkin pitkälti ulkomaalaisten kylvösiementen ja taimien varassa, ja sen vuoksi on hyvin ajankohtaista jalostaa pähkinäkasveja ilmastoomme sopeutuneiksi ja luoda siementarhoja, joissa tuotetaan paikallista kylvösiementä eri pähkinälajeista.
Siementarhoilla tässä siis tarkoitetaan viljelmiä, joilta saadaan kunkin pähkinälajin puhdasta kylvösiementä. Ennen tämän päämäärän saavuttamista tarhat toimivat jalostustarhoina, joissa geneettistä valintaa tehdään. Myös päämäärän saavuttamisen jälkeen voidaan samoissa tarhoissa pähkinöitä jalostaa esimerkiksi tekemällä kontrolloituja risteytyksiä.
Hankkeen ensimmäisinä vuosina tullaan perustamaan kolme toisistaan erillään olevaa siementarhaa, jotta samojen sukujen eri lajeja voidaan jalostaa ja lisätä ilman hallitsematonta risteytymistä, ja kustakin lajista saadaan puhdasta kylvösiementä.
Lajit, joita hankkeen alkuvaiheessa otetaan jalostukseen: saksanpähkinä (Juglans regia), herttajalopähkinä (Juglans ailanthifolia v. cordiformis), pekaani (Carya illinoinensis), liuskahikkori (Carya laciniosa), valkohikkori (Carya ovata), kiinankastanja (Castanea mollissima-h), amerikankastanja (Castanea dentata), jalokastanja (Castanea sativa).
Ensimmäinen siementarha on perustettu Karjalohjalle vuonna 2023 ja sinne on istutettu syksyllä 2019 kylvettyjä herttajalopähkinöitä, pekaaneita sekä kiinankastanjoita. Samaan aikaan on kasvatettu muiden mainittujen lajien taimia tulevia tarhoja varten.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä sen hillitsemisen kannalta ruokaa tuottavien puiden lisääminen osaksi viljelykasviemme kirjoa on ensisijaisen tärkeää. Pähkinäpuut, kuten monivuotiset kasvit muutenkin, kestävät pitkiä kuivia kausia ja muita ilmastollisia ääri-ilmiöitä paljon yksivuotisia viljelykasveja paremmin. Täten ne luovat resilienssiä eli joustokykyä ruoantuotantoomme aikana, jolloin ilmastonmuutoksen tuoma arvaamattomuus ja haastavuus ovat yleistyneet. Puut sitovat hiiltä ilmakehästä, auttavat elvyttämään maaperää, tasapainottavat veden kiertokulkua ja tukevat luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Pähkinäpuut tuovat tärkeän ravinnollisen lisän viljelykasviemme joukkoon tarjotessaan terveellistä ja ravinteikasta ruokaa, ja voivat palvella tärkeänä osana siirtymässä kohti kestävää ja monimuotoisuutta lisäävää ruoantuotantoa.
