KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE!
Järjestimme yhteisöllisyyden juhlan 6.8. - 8.8.2021 upeassa Keuruun Ekokylässä.
Alla ohjelma, kuvia ja tunnelmia vuoden 2021 yhteisöllisyyden festivaalista <3
Järjestimme yhteisöllisyyden juhlan 6.8. - 8.8.2021 upeassa Keuruun Ekokylässä.
Alla ohjelma, kuvia ja tunnelmia vuoden 2021 yhteisöllisyyden festivaalista <3
Palautteista poimittua:
"Hyvin koordinoitu kaikkien osallistaminen. Uskomatonta että löytyi niin paljon talkoohenkisiä, korkeatasoisia ohjelman ja työpajojen tarjoajia. Järjestelytiimi oli koko ajan tilanteen tasalla, hommat oli hyvin hanskassa, ja kaikki olivat iloisia ja rentoja isosta vastuusta huolimatta, kadehdittavaa. Lähes kaikki tarpeet yksityiskohtia myöten oli huomioitu. Paikan päällä jaetut juonto/fasilitointikeikat toimivat nekin yllättävän hyvin. Porukan määrä oli sopiva, ehti edes pinnallisesti tutustua kaikkiin ja kontakti tuntemattomiin oli luontevaa. Yli sadan hengen porukassa jää helposti syrjään ja yksin, jos ei osaa olla erityisen sosiaalinen."
"Kiitoksen Keuruun väelle ja muille ydintiimiläisille. Aivan mahtavaa että tällainen saatiin toteutettua. Ja eri toimijat ja ihmiset saattoivat kohdata ja jakaa oman tarinansa. Turvallinen, lämmin ja avoin henki on voimauttavaa ja jota kaikki tarvitsemme tässä ajassa erityisesti. Tämä kaikki luo toivoa ja mahdollistaa asioiden toteutumisen uudella ja yllättävälläkin tavalla."
"Hukkasin lapseni ekokylään, onko tämä paha?
Tulimme Yhteisöfestivaaleille yhdessä pienemmän (10-vee) ipanani kanssa. Heti ensi hetkistä alkaen vastaanotto oli hehkuvan lämmin. Saimme iloa pursuilevat tervetulotoivotukset ja selkeät ohjeet siitä, minne voimme leiriytyä ja kuinka ilmoittautua. Lapsukainen kulki kannoillani ensimmäiset tunnit. Kävimme katselemassa ja tutkimassa paikkoja, kokeilemassa varpailla vettä rannassa ja tervehtimässä ihmisiä. Yhdessä perjantain iltapalalle istuessamme saimme seuraksemme toisen äidin, joka lempeästi esitteli muita paikalla olevia lapsia - ja rohkaisi pientä tiitiäistäni heidän mukaansa seikkailuihin ja leikkeihin.
Pienen empimisen jälkeen lapsi vilahtikin muiden lapsukaisten joukkoon. Oli hauska nähdä, kuinka nopeasti alkujännityksestä loikattiin sujuviin seikkailuihin. Ekokylän ja laajemman yhteisön huolehtivien aikuisten katseen alla oli helppo luottaa, että lapset kyllä pärjäisivät ja tarvitessaan saisivat apua. Olin ollut hieman huolissani, kuinka lapsi viihtyisi niinä hetkinä, kun itse olin luvannut pitää työpajoja - tai haluaisin niitä kuunnella. Se huoli suli nopeasti: villiintynyt lapsi löysi iltaisin telttaan nukkumaan äidin viereen ja suostui siihen, että söimme aina yhdessä, Muuten hän viihtyikin ihanilla retkillään - ja äiti sai nauttia festareiden huikeasta ohjelmatarjonnasta mielenrauhassa tietäen, että myös lapsella oli hauskaa omissa touhuissaan.
Tätä kai se parhaimmillaan on, kun koko kylä kasvattaa, ajattelin. Useiden lempeiden aikuisten yhdessä jakamaa huolenpitoa, peräänkatsomista ja lasten vapautta seikkailla. Tätä haluan elämässäni kokea lisää.<3"
"Hyvin koordinoitu kaikkien osallistaminen. Uskomatonta että löytyi niin paljon talkoohenkisiä, korkeatasoisia ohjelman ja työpajojen tarjoajia. Järjestelytiimi oli koko ajan tilanteen tasalla, hommat oli hyvin hanskassa, ja kaikki olivat iloisia ja rentoja isosta vastuusta huolimatta, kadehdittavaa. Lähes kaikki tarpeet yksityiskohtia myöten oli huomioitu. Paikan päällä jaetut juonto/fasilitointikeikat toimivat nekin yllättävän hyvin. Porukan määrä oli sopiva, ehti edes pinnallisesti tutustua kaikkiin ja kontakti tuntemattomiin oli luontevaa. Yli sadan hengen porukassa jää helposti syrjään ja yksin, jos ei osaa olla erityisen sosiaalinen."
"Kiitoksen Keuruun väelle ja muille ydintiimiläisille. Aivan mahtavaa että tällainen saatiin toteutettua. Ja eri toimijat ja ihmiset saattoivat kohdata ja jakaa oman tarinansa. Turvallinen, lämmin ja avoin henki on voimauttavaa ja jota kaikki tarvitsemme tässä ajassa erityisesti. Tämä kaikki luo toivoa ja mahdollistaa asioiden toteutumisen uudella ja yllättävälläkin tavalla."
"Hukkasin lapseni ekokylään, onko tämä paha?
Tulimme Yhteisöfestivaaleille yhdessä pienemmän (10-vee) ipanani kanssa. Heti ensi hetkistä alkaen vastaanotto oli hehkuvan lämmin. Saimme iloa pursuilevat tervetulotoivotukset ja selkeät ohjeet siitä, minne voimme leiriytyä ja kuinka ilmoittautua. Lapsukainen kulki kannoillani ensimmäiset tunnit. Kävimme katselemassa ja tutkimassa paikkoja, kokeilemassa varpailla vettä rannassa ja tervehtimässä ihmisiä. Yhdessä perjantain iltapalalle istuessamme saimme seuraksemme toisen äidin, joka lempeästi esitteli muita paikalla olevia lapsia - ja rohkaisi pientä tiitiäistäni heidän mukaansa seikkailuihin ja leikkeihin.
Pienen empimisen jälkeen lapsi vilahtikin muiden lapsukaisten joukkoon. Oli hauska nähdä, kuinka nopeasti alkujännityksestä loikattiin sujuviin seikkailuihin. Ekokylän ja laajemman yhteisön huolehtivien aikuisten katseen alla oli helppo luottaa, että lapset kyllä pärjäisivät ja tarvitessaan saisivat apua. Olin ollut hieman huolissani, kuinka lapsi viihtyisi niinä hetkinä, kun itse olin luvannut pitää työpajoja - tai haluaisin niitä kuunnella. Se huoli suli nopeasti: villiintynyt lapsi löysi iltaisin telttaan nukkumaan äidin viereen ja suostui siihen, että söimme aina yhdessä, Muuten hän viihtyikin ihanilla retkillään - ja äiti sai nauttia festareiden huikeasta ohjelmatarjonnasta mielenrauhassa tietäen, että myös lapsella oli hauskaa omissa touhuissaan.
Tätä kai se parhaimmillaan on, kun koko kylä kasvattaa, ajattelin. Useiden lempeiden aikuisten yhdessä jakamaa huolenpitoa, peräänkatsomista ja lasten vapautta seikkailla. Tätä haluan elämässäni kokea lisää.<3"
