PAULIINA LEIKAS
KOKEMUKSIA PEOPLE AND PERMACULTURE- KURSSILTA TANSKASTA
Olen Tampereen ja Kainuun väliä matkaava taide ja luontoalojen sekatyöläinen. Kiinnostukseni permakulttuuria kohtaan on kummunnut omavaraisuusajattelusta, perinnetaidoista ja luonnonmukaisesta viljelystä. Olen (sosiaalisessa) permakulttuurissa aloittelija.
Olen viettänyt liikkuvaa kommuuniasujan elämää, ja ollut mukana erilaisissa taiteeseen, luontoon ja kansalaisaktivismiin liittyvissä projekteissa reilun kymmenen vuotta. En ole ryhmässä koskaan se puheliain ihminen, ja tuntuu, että etenkin päätöksentekovaiheessa olisi tärkeää saada kaikkien äänet kuuluviin – myös siksi, että ihmisten motivaatio tekemistä kohtaan säilyisi. Sosiaalisen permakulttuurin kurssi vaikutti tarjoavan ratkaisuja useisiin muihinkin pohtimiini sosiaalisiin tilanteisiin.
Fejø EteläTanskassa on idyllinen saari vanhoine omenapuutarhoineen. Kolmen päivän matka Kainuun metrisestä hangesta kevääseen oli mieleenpainuva. Kurssilla sain paljon vastauksia kysymyksiini ja opin myös paljon sellaista mitä en odottanut. Useat sosiaaliset käytännöt, joita olen erilaisissa vapaasti muodostuneissa ryhmissä toteuttanut, saivat kurssilla nimet. Käsitteiden löytymisen kautta taitoja on jatkossa helpompi myös kehittää ja jakaa muille.
Fasilitoijan tuominen mukaan tapaamiseen tai kokoukseen on ollut viime vuosina oppimistani asioista kiehtovimpia. Taitava fasilitoija pysyy tilanteen tasalla, ja pitää myös muut ihmiset mukana tapaamisen rakenteessa. Usein esimerkiksi kokoukset ovat niin kiireisiä, että tapaamisen muodon, tavoitteen ja toimintakulttuurin sopiminen jäävät toissijaisiksi ja päätösehdotuksen muotoilusta luistetaan. Tasa-arvo kaikkien osallistujien kesken harvoin toteutuu.
Kurssi oli mielenkiintoinen utopistinen ympäristö, jossa asialle otettiin tarvittava aikansa – mutta tehokkaiden tekniikoiden ansiosta kurssin raamien pystyttäminen yhdessä ei venähtänyt. Argumentoinnin perusteet, ja jo puhuminen minämuodossa olivat yksinkertaisia ryhmän toimimiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. 12tuntisten sosiaalista kanssakäymistä käsittelevien päivien jälkeen oli välillä vaikeuksia purkaa myyttiä epäsosiaalisista suomalaisista. Vapaaaikaa oli liian vähän siihen, että olisin voinut ainoana ulkopuolisena tutustua jokaiseen ryhmän jäseneen erikseen, ja koin sen välillä haastavaksi. Päädyimme positioni kautta tosin myös käsittelemään “ulkopuolisen” roolia eri keskusteluissa.
Pyrin muodostamaan ja harjoittelemaan oppimastani erilaisia työpajakokonaisuuksia joita voin jatkossa hyödyntää myös SKEYssä. Haluan kehittää itseäni fasilitoijana ja oppia lisää myös mm. sosiokratiasta. Arjessa voi soveltaa monia kurssilla läpi käytyjä asioita. Kiitollisuuden ja sen osoittamisen tuomia voimavaroja olen käyttänyt aktiivisemmin kurssin jälkeen. Palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen olen myös saanut varmuutta. Kevättalkoiden aikana aion myös ottaa testattavaksi erilaisia tekniikoita ja piirejä sekä hahmotella luentoa sosiokratiasta.
Kurssi vastasi hyvin odotuksiani.
Olen Tampereen ja Kainuun väliä matkaava taide ja luontoalojen sekatyöläinen. Kiinnostukseni permakulttuuria kohtaan on kummunnut omavaraisuusajattelusta, perinnetaidoista ja luonnonmukaisesta viljelystä. Olen (sosiaalisessa) permakulttuurissa aloittelija.
Olen viettänyt liikkuvaa kommuuniasujan elämää, ja ollut mukana erilaisissa taiteeseen, luontoon ja kansalaisaktivismiin liittyvissä projekteissa reilun kymmenen vuotta. En ole ryhmässä koskaan se puheliain ihminen, ja tuntuu, että etenkin päätöksentekovaiheessa olisi tärkeää saada kaikkien äänet kuuluviin – myös siksi, että ihmisten motivaatio tekemistä kohtaan säilyisi. Sosiaalisen permakulttuurin kurssi vaikutti tarjoavan ratkaisuja useisiin muihinkin pohtimiini sosiaalisiin tilanteisiin.
Fejø EteläTanskassa on idyllinen saari vanhoine omenapuutarhoineen. Kolmen päivän matka Kainuun metrisestä hangesta kevääseen oli mieleenpainuva. Kurssilla sain paljon vastauksia kysymyksiini ja opin myös paljon sellaista mitä en odottanut. Useat sosiaaliset käytännöt, joita olen erilaisissa vapaasti muodostuneissa ryhmissä toteuttanut, saivat kurssilla nimet. Käsitteiden löytymisen kautta taitoja on jatkossa helpompi myös kehittää ja jakaa muille.
Fasilitoijan tuominen mukaan tapaamiseen tai kokoukseen on ollut viime vuosina oppimistani asioista kiehtovimpia. Taitava fasilitoija pysyy tilanteen tasalla, ja pitää myös muut ihmiset mukana tapaamisen rakenteessa. Usein esimerkiksi kokoukset ovat niin kiireisiä, että tapaamisen muodon, tavoitteen ja toimintakulttuurin sopiminen jäävät toissijaisiksi ja päätösehdotuksen muotoilusta luistetaan. Tasa-arvo kaikkien osallistujien kesken harvoin toteutuu.
Kurssi oli mielenkiintoinen utopistinen ympäristö, jossa asialle otettiin tarvittava aikansa – mutta tehokkaiden tekniikoiden ansiosta kurssin raamien pystyttäminen yhdessä ei venähtänyt. Argumentoinnin perusteet, ja jo puhuminen minämuodossa olivat yksinkertaisia ryhmän toimimiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. 12tuntisten sosiaalista kanssakäymistä käsittelevien päivien jälkeen oli välillä vaikeuksia purkaa myyttiä epäsosiaalisista suomalaisista. Vapaaaikaa oli liian vähän siihen, että olisin voinut ainoana ulkopuolisena tutustua jokaiseen ryhmän jäseneen erikseen, ja koin sen välillä haastavaksi. Päädyimme positioni kautta tosin myös käsittelemään “ulkopuolisen” roolia eri keskusteluissa.
Pyrin muodostamaan ja harjoittelemaan oppimastani erilaisia työpajakokonaisuuksia joita voin jatkossa hyödyntää myös SKEYssä. Haluan kehittää itseäni fasilitoijana ja oppia lisää myös mm. sosiokratiasta. Arjessa voi soveltaa monia kurssilla läpi käytyjä asioita. Kiitollisuuden ja sen osoittamisen tuomia voimavaroja olen käyttänyt aktiivisemmin kurssin jälkeen. Palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen olen myös saanut varmuutta. Kevättalkoiden aikana aion myös ottaa testattavaksi erilaisia tekniikoita ja piirejä sekä hahmotella luentoa sosiokratiasta.
Kurssi vastasi hyvin odotuksiani.
RSS-syöte
