Olen aina pitänyt maailmankuvaani tieteellisenä. Pidän edelleen. Koen sen veren perintönä. Ihmisen teonsana on ihmettely. Suomen kansan vanhojen runojen mukaan ihminen on täällä ”Otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä” – olemme tutkimassa ja oppimassa. Sitähän tiede tekee.
​
Ugrilainen, tietäjyyteen perustuva, siis tieteellinen maailmankuva ei estä minua haltioitumasta, saamasta yhteyttä maailmankaikkeuden korkeampiin, meille käsittämättömiin voimiin. Mitään yliluonnollista ei ole. On luonnollista, että kaikkeudella on mieli. Joskus voimme saada siitä aavistuksia.

​

Tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu minusta tällä hetkellä vielä hyvin vaikealta. Kokemus on edelleen tuore, hyvin henkilökohtainen, intensiivisen transformoiva ja koskettava. Se kuitenkin on minun yhdeksän päivän kasvunmatkani 40-vuotiaasta ekokylästä Portugalin syrjäseudulta. Aika tuskin tekee matkastani  vähemmän mullistavaa minulle, joten yritän jäsentää kokemaani pala palalta jaettavaan muotoon.

Aikani Tamerassa tarjosi minulle vastauksia monella eri tasolla jopa kysymyksiin, joita en olisi osannut  esittää. Jo sinne mennessäni koin, että saatan olla kurkistamassa sellaisen kulttuurisen verhon taakse, minne en ole aikaisemmin kurkistanut. Näin koen myös käyneen, ja kun muutamme kulttuuria, jossa elämme, myös me muutumme. Matka sysäsi minua siis eteenpäin henkilökohtaisella muutoksenpolulla, joka toivottavasti vie kohti rauhanomaisempaa kestävää yhteiseloa ihmisten ja muiden elollisten kesken.

Tulen kirjoittamaan mahdollisesti useamman reissukertomuksen eri aihealueista liittyen ekokyliin,  yhteisöjen rakentamiseen, sosiaaliseen kestävyyteen ja ilmastonmuutokseen varautumisesta.

Matkustin   marraskuussa 2022 kolme viikkoa lähinnä Portugalissa useissa eri eko-projekteissa ja vaihtoehtokeskittymissä. Sain toteuttaa matkani Tameran ekokylään EU:n Erasmus+ liikkuvuuden avulla SKEY:n   kautta. Menomatkalla pysähdyin Lontooseen tapaamaan permakulttuurimentoriani ja sosiokratian taitajaa  Les Moorea. Hänen kanssaan syvennyimme aiheisiin, kuinka permakulttuuria voidaan hyödyntää  konfliktien ratkaisussa, ja toisaalta hän mentoroi minua sosiokratian tuomisessa käytäntöön ja sain tutustua  useisiin sosiokraattisiin ja permakulttuurisiin projekteihin Lontoossa. Ohjaavana kysymyksenä Lontoon matkallani oli permakulttuuristen työkalujen hyödyntäminen konfliktien ratkaisussa ja ennaltaehkäisyssä.