Ihmettelyä ”korkeemman käres”*
Olen aina pitänyt maailmankuvaani tieteellisenä. Pidän edelleen. Koen sen veren perintönä. Ihmisen teonsana on ihmettely. Suomen kansan vanhojen runojen mukaan ihminen on täällä ”Otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä” – olemme tutkimassa ja oppimassa. Sitähän tiede tekee.
Ugrilainen, tietäjyyteen perustuva, siis tieteellinen maailmankuva ei estä minua haltioitumasta, saamasta yhteyttä maailmankaikkeuden korkeampiin, meille käsittämättömiin voimiin. Mitään yliluonnollista ei ole. On luonnollista, että kaikkeudella on mieli. Joskus voimme saada siitä aavistuksia.
Ugrilainen, tietäjyyteen perustuva, siis tieteellinen maailmankuva ei estä minua haltioitumasta, saamasta yhteyttä maailmankaikkeuden korkeampiin, meille käsittämättömiin voimiin. Mitään yliluonnollista ei ole. On luonnollista, että kaikkeudella on mieli. Joskus voimme saada siitä aavistuksia.
Selma Kilpi kirjoittaa Ananda Gaorin juhlateltassa viiriin yhteisessä meditaatiossa saamaansa Ikikaiku-trokeen uutta säettä: "Henki kantaa kaikuansa". Etualalla Robert Hall. (Kuva: Tamara Mahomedova)
Minun aavistuksen hetkeni kytkeytyvät kiinteästi kokonaisvaltaista kestävyyttä tavoittelevien verkostojen kokoontumisiin, kuten kansainvälisen ekokyläverkoston ja myös Skey:n tapahtumiin. Suurimmat oivalluksen hetket ovat tapahtuneet tai saaneet innoituksensa tilanteissa, joissa maailmaa katsotaan yhdessä muiden lineaarisen kehitysuskon ulkopuolelle hypänneitten kanssa.
Tuorein korkeamman voiman aavistuksen hetkistä tapahtui Skey ry:n pikkujoulutapahtumassa Keuruulla joulukuussa. Se kytki johdonmukaiseksi ketjuksi myös kaikki aikaisemmat kokemukseni ekokyläliikkeen kansainvälisissä kokoontumisissa.
Kotoa lähteissä nappasin pimeästä huoneesta iltalukemiseksi käsikopelolla yhden niteen lukemattomien kirjojen pinosta. Matkaan tarttui viime kesän GEN-konferensissa lahjaksi saamani Manitonquat: ”The Original Instructions”. Lahjan antaja oli kirjan kirjoittajan, puhepiiritekniikoita tunnetuksi tehneen Medicine Storyn leski, Ellika. Halusin ostaa kirjan, mutta Ellika halusi antaa sen minulle lahjaksi. Hän kertoi nähneensä ja kuulleensa minua edellisenä päivänä Dougald Hinen luotsaamassa piirissä. Ellikan mukaan hänestä näytti, että huoneeseen tuli lisää valoa joka kerta kun avasin suuni. Olin tullut nähdyksi ja kuulluksi.
Se, mitä piirissä puhuin oli Viron Lilleorussa pidetyn GEN-konferenssin avajaistilaisuutta odotellessa syntynyt oivallus. Olin ajautunut keskusteluun vieressäni istuneen saksalaisnaisen kanssa. Päädyimme pohtimaan, miten voisimme korvata eri tulivoimien harhaanjohtavat nimitykset ”maskuliininen ja feminiinin energia”. Olimme yhtä mieltä siitä, että kyse ei ole mistään miehisestä tai naisellisesta, vaan kahdesta erilaisesta voimasta, joiden tasapainotilassa ihmisyys saavutetaan. Harhaanjohtavien termien käyttö aiheuttaa turhaa syyllistämistä, syyllistymistä ja suurta kärsimystä. Voimien epätasapaino johtaa aina väkivaltaan riippumatta sen laadusta tai epätasapainoisen sukupuolesta.
Päädyin ehdottamaan termejä suunta (direction) ja yhteys (connection). Ihmisyyden toteuttaminen edellyttää, että minulla on suunta, jota kaiken aikaan tarkistan pysymällä yhteydessä itseeni ja kaikkeuteen ympärilläni. Lilleorun konferenssista lähtien olen järjestelmällisesti käyttänyt nimityksiä suuntavoima ja yhteysvoima. Tässä valossa kerroin kesällä 2022 Ananda Gaorissa pidetyn GEN-konferenssin piirille myös tarinan Sammon ryöstöstä.
No, Skey:n pikkujoulutapahtuman tervetulopiirin jälkeen Keuruun ekokylän ylle laskeutui yö, ja minä kaivaudun makuupussiini kivitalon toisen kerroksen huoneessa. Avasin kirjan. Manitonquat kuvaili, miten Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen heimot tarinoissaan yhdistävät perusvoimat - tulen, maan, ilman ja veden - ilmansuuntiin ja vuodenaikoihin. Olin löytämättä etsinyt tätä tietoa toisaalta. Nyt, kun se oli edessäni, järkytyin. Sitten huvituin. Tulkitessani Suomen kansan vanhojen runojen myyttejä metsäelämästä käsin, olin päätynyt hyvin samanlaisiin rakennelmiin. Tietenkin! Enhän minä ole niitä keksinyt, maailmankaikkeuden rakenteita.
Metsäelämä on sellaista, että kirjoja ehtii lukemaan harvakseltaan. Yleensä vain talviaikaan. New age -tyyppinen kirjallisuus on minulle yleensä aivan liiaksi irti maasta. Harvoin jaksan sellaista. En siis ollut missään kirjallisessa lähteessä törmännyt näihin ajatuksiin aikaisemmin. Vähän värisytti ennen kokematon ajatuksellinen yhteys. Siitä juohduin muistelemaan, että olen osallistunut GEN (Global Ecovillage Network) konferensseihin nyt neljä kertaa, ja kas, pystyin helposti kuvittelemaan, että niistä päällimmäiseksi jääneet oivallukset kytkeytyvät perusvoimiin samassa järjestyksessä, jossa ne maailmankaikkeuden kiertoliikkeissäkin toistuvat: tuli, maa, ilma ja vesi.
Kytken perusvoimat kestävyyden lajeihin siten, että tuli edustaa elon ja toimeentulon eli talouden kestävyyttä (ekonominen), maa elonkirjon kestävyyttä (ekologinen), ilma yhteyksien kestävyyttä (sosiaalinen) ja vesi tarinallisuuden kestävyyttä (kulttuurinen).
Unkarin Krishna Valleyssä 2012 järjestetyssä GEN-konferenssissa suurimman vaikutuksen minuun teki talousguruksi noussut itävaltalainen kielitieteiljä ja tanssija Christian Felber, jonka teoksen ”Common Welfare Economy” Aino Assmuth sittemmin ansiokkaasti suomensi nimellä ”Näkyvä käsi”. Felber jätti minuun pysyvän kiinnostuksen toimeentulon kestävyyden kysymyksiin. Tulta siis!
Seuraava GEN-konferenssikokemukseni oli 2015 Skotlannin Findhorn, jonka elämään asettauduin takaoven kautta työskentelemällä ensin jonkin aikaa vapaaehtoisena puutarhatyöntekijänä. Christian Lankisen työpaja avasi näkymän planeettaa kietovaan viisauden verkostoon eli sienirihmastoihin. Telluksen elollisuuden ymmärtämystä syvensivät ekokylän pitkäaikaisen asukkaan, Micaela Aminoffin kanssa vietetyt haastattelutuokiot. Terra preta oli ennestään tuttu käsitteenä, mutta Declan Kennedyn ja Achim Eckerin työpajassa innostuin kotikokeiluihin.
Findhornissa sai muodon myös se, miten minun maallinen olemukseni kertoo perusvoimien tarinaa myyttisiä runoja laulamalla. Opin, että luja kytkös maahan on estänyt näkemästä ja tasapainottamasta muita voimia. Kaivauduin kuopastani maan kamaralle ihmettelemään ilmaa ja vettä.
Lilleorussa 2018 keskiössä olivat eliöiden ja voimien väliset suhteet, joista yksi lopputulema oli edellä kerrottu oivallus voimien laaduista. Ilma on voimista ja hiukkasista tunnelmiin kaikkea sitä, mikä meidän elollisten välillä liikkuu.
Tuorein korkeamman voiman aavistuksen hetkistä tapahtui Skey ry:n pikkujoulutapahtumassa Keuruulla joulukuussa. Se kytki johdonmukaiseksi ketjuksi myös kaikki aikaisemmat kokemukseni ekokyläliikkeen kansainvälisissä kokoontumisissa.
Kotoa lähteissä nappasin pimeästä huoneesta iltalukemiseksi käsikopelolla yhden niteen lukemattomien kirjojen pinosta. Matkaan tarttui viime kesän GEN-konferensissa lahjaksi saamani Manitonquat: ”The Original Instructions”. Lahjan antaja oli kirjan kirjoittajan, puhepiiritekniikoita tunnetuksi tehneen Medicine Storyn leski, Ellika. Halusin ostaa kirjan, mutta Ellika halusi antaa sen minulle lahjaksi. Hän kertoi nähneensä ja kuulleensa minua edellisenä päivänä Dougald Hinen luotsaamassa piirissä. Ellikan mukaan hänestä näytti, että huoneeseen tuli lisää valoa joka kerta kun avasin suuni. Olin tullut nähdyksi ja kuulluksi.
Se, mitä piirissä puhuin oli Viron Lilleorussa pidetyn GEN-konferenssin avajaistilaisuutta odotellessa syntynyt oivallus. Olin ajautunut keskusteluun vieressäni istuneen saksalaisnaisen kanssa. Päädyimme pohtimaan, miten voisimme korvata eri tulivoimien harhaanjohtavat nimitykset ”maskuliininen ja feminiinin energia”. Olimme yhtä mieltä siitä, että kyse ei ole mistään miehisestä tai naisellisesta, vaan kahdesta erilaisesta voimasta, joiden tasapainotilassa ihmisyys saavutetaan. Harhaanjohtavien termien käyttö aiheuttaa turhaa syyllistämistä, syyllistymistä ja suurta kärsimystä. Voimien epätasapaino johtaa aina väkivaltaan riippumatta sen laadusta tai epätasapainoisen sukupuolesta.
Päädyin ehdottamaan termejä suunta (direction) ja yhteys (connection). Ihmisyyden toteuttaminen edellyttää, että minulla on suunta, jota kaiken aikaan tarkistan pysymällä yhteydessä itseeni ja kaikkeuteen ympärilläni. Lilleorun konferenssista lähtien olen järjestelmällisesti käyttänyt nimityksiä suuntavoima ja yhteysvoima. Tässä valossa kerroin kesällä 2022 Ananda Gaorissa pidetyn GEN-konferenssin piirille myös tarinan Sammon ryöstöstä.
No, Skey:n pikkujoulutapahtuman tervetulopiirin jälkeen Keuruun ekokylän ylle laskeutui yö, ja minä kaivaudun makuupussiini kivitalon toisen kerroksen huoneessa. Avasin kirjan. Manitonquat kuvaili, miten Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen heimot tarinoissaan yhdistävät perusvoimat - tulen, maan, ilman ja veden - ilmansuuntiin ja vuodenaikoihin. Olin löytämättä etsinyt tätä tietoa toisaalta. Nyt, kun se oli edessäni, järkytyin. Sitten huvituin. Tulkitessani Suomen kansan vanhojen runojen myyttejä metsäelämästä käsin, olin päätynyt hyvin samanlaisiin rakennelmiin. Tietenkin! Enhän minä ole niitä keksinyt, maailmankaikkeuden rakenteita.
Metsäelämä on sellaista, että kirjoja ehtii lukemaan harvakseltaan. Yleensä vain talviaikaan. New age -tyyppinen kirjallisuus on minulle yleensä aivan liiaksi irti maasta. Harvoin jaksan sellaista. En siis ollut missään kirjallisessa lähteessä törmännyt näihin ajatuksiin aikaisemmin. Vähän värisytti ennen kokematon ajatuksellinen yhteys. Siitä juohduin muistelemaan, että olen osallistunut GEN (Global Ecovillage Network) konferensseihin nyt neljä kertaa, ja kas, pystyin helposti kuvittelemaan, että niistä päällimmäiseksi jääneet oivallukset kytkeytyvät perusvoimiin samassa järjestyksessä, jossa ne maailmankaikkeuden kiertoliikkeissäkin toistuvat: tuli, maa, ilma ja vesi.
Kytken perusvoimat kestävyyden lajeihin siten, että tuli edustaa elon ja toimeentulon eli talouden kestävyyttä (ekonominen), maa elonkirjon kestävyyttä (ekologinen), ilma yhteyksien kestävyyttä (sosiaalinen) ja vesi tarinallisuuden kestävyyttä (kulttuurinen).
Unkarin Krishna Valleyssä 2012 järjestetyssä GEN-konferenssissa suurimman vaikutuksen minuun teki talousguruksi noussut itävaltalainen kielitieteiljä ja tanssija Christian Felber, jonka teoksen ”Common Welfare Economy” Aino Assmuth sittemmin ansiokkaasti suomensi nimellä ”Näkyvä käsi”. Felber jätti minuun pysyvän kiinnostuksen toimeentulon kestävyyden kysymyksiin. Tulta siis!
Seuraava GEN-konferenssikokemukseni oli 2015 Skotlannin Findhorn, jonka elämään asettauduin takaoven kautta työskentelemällä ensin jonkin aikaa vapaaehtoisena puutarhatyöntekijänä. Christian Lankisen työpaja avasi näkymän planeettaa kietovaan viisauden verkostoon eli sienirihmastoihin. Telluksen elollisuuden ymmärtämystä syvensivät ekokylän pitkäaikaisen asukkaan, Micaela Aminoffin kanssa vietetyt haastattelutuokiot. Terra preta oli ennestään tuttu käsitteenä, mutta Declan Kennedyn ja Achim Eckerin työpajassa innostuin kotikokeiluihin.
Findhornissa sai muodon myös se, miten minun maallinen olemukseni kertoo perusvoimien tarinaa myyttisiä runoja laulamalla. Opin, että luja kytkös maahan on estänyt näkemästä ja tasapainottamasta muita voimia. Kaivauduin kuopastani maan kamaralle ihmettelemään ilmaa ja vettä.
Lilleorussa 2018 keskiössä olivat eliöiden ja voimien väliset suhteet, joista yksi lopputulema oli edellä kerrottu oivallus voimien laaduista. Ilma on voimista ja hiukkasista tunnelmiin kaikkea sitä, mikä meidän elollisten välillä liikkuu.
GEN-konferenssissa 2022 Dougald Hinen tarina mykisti yleisön kyyneliin. Lavalla myös miimikkko Nicoletta. (Kuva: Tamara Mahomedova)
Viime kesän GEN-konferenssi järjestettiin Tanskassa Ananda Gaorin yhteisössä. Konferenssin ylivoimaisesti vaikuttavimmaksi kokemukseksi nousi tarinankertoja Dougald Hinen puheenvuoro torstaipäivän avausseremoniassa. Olin ennakkoon päättänyt, että aamupäivän huilaisin itseäni huoltaen, mutta toisin kävi. Hinen väkevän tarinan johdattelemana päädyin puhepiiriin. Dougald Hine vahvisti ymmärrystäni tarinallisuuden tärkeydestä. Kertomuksemme virtaa. Se, mitä kerron, on minulle totta nyt. Huomenna kerron uutta tarinaa. Se, joka väittää tarinaansa totuudeksi, valehtelee. Myös itselleen. Aina.
Ananda Gaorin GEN-kokoontuminen huipentui täydenkuun seremoniaan. (Kuva: Aleksander MacKenzie)
Nyt olen tyytyväinen, että osasin ottaa vastaan Ellikan lahjan. En tyrkyttänyt arvottomia seteleitäni arvokkaan lahjan vastineeksi. Kenties kaikki on sattumaa, mutta se ei poista haltioitumisen tunnetta, joka voi muuttaa elämän suunnan. Se on todellista.
*Otsikon lainaus viittaa Väinö Linnan “Tuntematon sotilas” -romaanin repliikkiin, jossa alikersantti Mäkilä viime sanoikseen toteaa hevoselleen: “Älä pelkää! Mennähän rauhas. Ei s’oo ihmises. S’oon suuremmas käres.” Lausahdus on jäänyt elämään kansan suussa muodossa “S’oon korkeemmas käres” mahdollisesti Edvin Laineen elokuvaversion vaikutuksesta.
Selma Kilpi
Kirjoittaja omistautuu kokonaisvaltaiselle kestävyydelle Jämsänkosken Haaviston kylän Tärkkilässä ja kirjoittaa parhaillaan omistautujan käsikirjaa.
Matka GEN-kokoontumiseen 2022 Tanskan Ananda Gaorissa toteutui Skey:n CLIPS-työryhmän EU:n Erasmus+ liikkuvuushankkeen turvin.
*Otsikon lainaus viittaa Väinö Linnan “Tuntematon sotilas” -romaanin repliikkiin, jossa alikersantti Mäkilä viime sanoikseen toteaa hevoselleen: “Älä pelkää! Mennähän rauhas. Ei s’oo ihmises. S’oon suuremmas käres.” Lausahdus on jäänyt elämään kansan suussa muodossa “S’oon korkeemmas käres” mahdollisesti Edvin Laineen elokuvaversion vaikutuksesta.
Selma Kilpi
Kirjoittaja omistautuu kokonaisvaltaiselle kestävyydelle Jämsänkosken Haaviston kylän Tärkkilässä ja kirjoittaa parhaillaan omistautujan käsikirjaa.
Matka GEN-kokoontumiseen 2022 Tanskan Ananda Gaorissa toteutui Skey:n CLIPS-työryhmän EU:n Erasmus+ liikkuvuushankkeen turvin.
Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.
Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus.
Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus.
RSS Feed
