Vocation in Movement – Youth Exchange 12.-23.9.2022
La Maison de Paille, Essertfallon, Sveitsi
Istun metsäisellä niittylaitumella vanhan puun juurella, selkä runkoa vasten leväten, nuokkuen, aamun herätessä Juran kukkuloiden takaa. Laaksosta nouseva usva täyttää näkökenttäni ääriään myöten rinteillä laiduntavien lehmien kellojen verkkaisen runsaassa kilkkeessä. Aamuhämärässä tänne kulkiessani kysymykseni muotoutui selkeäksi: Minne nyt? Ja miten?
Loppukesän olin kokenut tyhjyyttä, jota oli vaikea hyväksyä. Kuin olisin tyhjiössä, jossa ei ole näkymää minnekään, ei häivähdystäkään polusta jonka tunsin omakseni. Nyt olen päätynyt kauaksi kotimetsistä kuitenkin jokseenkin kotoisan oloiseen maisemaan pyytämään vastausta luonnolta, hiljentymään oman sisäisen luontoni viisauden äärelle.
Usva täyttää sakeana maiseman, hälvenee auringonsäteiden tieltä, täyttää taas kaiken, hälvenee. Verkkaisesti, hengittäen, lehmänkellojen säestyksellä. Ja aamun edetessä sisimpäni sanoittaa vastauksen: kuuntele kehon johdatusta, hiljenny päivittäin sisäisen ja ulkoisen luonnon äärellä. Usva hälvenee aikanaan, tiedän kyllä suuntani, vaikken polkuani nyt näe.
Hälvenevän sumun takaa erottuu yhteisökylä ja kestävä, omavaraisempi elämäntapa, yhdessä kestävämmän tulevaisuuden luominen. Hoitajuus ja parantajuus, äänimaisemointi ja luova työ, mutta myös laajempi syväekologinen työ, Joanna Macyn jalanjäljissä. Nämä ovat jo olleet pitkään, näiden haaveiden todeksi luomiseen en vain ole löytänyt askelia. Ja silti, usva kehottaa jatkamaan kulkua, vaikka en eteeni näe. Jokainen askel on oikea ja jokainen askel on kohti.
Loppukesän olin kokenut tyhjyyttä, jota oli vaikea hyväksyä. Kuin olisin tyhjiössä, jossa ei ole näkymää minnekään, ei häivähdystäkään polusta jonka tunsin omakseni. Nyt olen päätynyt kauaksi kotimetsistä kuitenkin jokseenkin kotoisan oloiseen maisemaan pyytämään vastausta luonnolta, hiljentymään oman sisäisen luontoni viisauden äärelle.
Usva täyttää sakeana maiseman, hälvenee auringonsäteiden tieltä, täyttää taas kaiken, hälvenee. Verkkaisesti, hengittäen, lehmänkellojen säestyksellä. Ja aamun edetessä sisimpäni sanoittaa vastauksen: kuuntele kehon johdatusta, hiljenny päivittäin sisäisen ja ulkoisen luonnon äärellä. Usva hälvenee aikanaan, tiedän kyllä suuntani, vaikken polkuani nyt näe.
Hälvenevän sumun takaa erottuu yhteisökylä ja kestävä, omavaraisempi elämäntapa, yhdessä kestävämmän tulevaisuuden luominen. Hoitajuus ja parantajuus, äänimaisemointi ja luova työ, mutta myös laajempi syväekologinen työ, Joanna Macyn jalanjäljissä. Nämä ovat jo olleet pitkään, näiden haaveiden todeksi luomiseen en vain ole löytänyt askelia. Ja silti, usva kehottaa jatkamaan kulkua, vaikka en eteeni näe. Jokainen askel on oikea ja jokainen askel on kohti.
Yrttiteetä ja vuoria
Päädyin yllättäen ja viikon varoajalla lähtemään SKEY:n kautta elokuussa 2022 Movetia - Erasmus+ rahoitteiselle Vocation in Movement -kurssille Sveitsin Juran kantoniin. En tiennyt tarkkaan mihin olin osallistumassa, mutta kehollisuus, jooga, luonto ja kutsumus oli mainittu ja kustannukset edulliset, joten tarvitsiko sitä sen enempää tietääkään!
Saapuessani La Maison de Pailleen, kauniiseen, joskin osin remontin keskellä olevaan olkipaalutaloon, joka toimisi kurssipaikkanamme, oli helle koetellut aluetta jo useita viikkoja. Alkukurssin kuumat päivät kuivahtavien niittyrinteiden ja metsäisten laidunmaiden keskellä vaihtuivat onneksi sadetta ja ukkosta tuoviin pilviin (joskin kerran myös kämmenen kokoisiin rakeisiin!), viileämpiin sumuisiin aamuihin ja öisiin pisaroiden ropinoihin kattoikkunoissa.
Sveitsiläisen Association Les Coccinellesin järjestämän puolitoistaviikkoisen kurssin tarkoitus oli tutkia ja syventää yhteyttä omaan kutsumukseen ja elämänsuuntaan erilaisin harjoituksin yksin, pareittain ja ryhmässä, kehollisuuden ja liikkeen sekä luontoyhteyden kautta. Kurssi oli rakennettu U:n muotoiseksi prosessiksi, jossa alun ryhmä- ja paripainotteisista harjoituksista sukellettiin hiljalleen kohti syvempää itsetuntemusta ja luonnon viestien äärelle hiljentävää Nature Questia, sieltä takaisin avautuen kohti yhteisöä ja oman sisäisen timantin, kutsumuksen jakamista ja luomista todellisuudeksi.
Saapuessani La Maison de Pailleen, kauniiseen, joskin osin remontin keskellä olevaan olkipaalutaloon, joka toimisi kurssipaikkanamme, oli helle koetellut aluetta jo useita viikkoja. Alkukurssin kuumat päivät kuivahtavien niittyrinteiden ja metsäisten laidunmaiden keskellä vaihtuivat onneksi sadetta ja ukkosta tuoviin pilviin (joskin kerran myös kämmenen kokoisiin rakeisiin!), viileämpiin sumuisiin aamuihin ja öisiin pisaroiden ropinoihin kattoikkunoissa.
Sveitsiläisen Association Les Coccinellesin järjestämän puolitoistaviikkoisen kurssin tarkoitus oli tutkia ja syventää yhteyttä omaan kutsumukseen ja elämänsuuntaan erilaisin harjoituksin yksin, pareittain ja ryhmässä, kehollisuuden ja liikkeen sekä luontoyhteyden kautta. Kurssi oli rakennettu U:n muotoiseksi prosessiksi, jossa alun ryhmä- ja paripainotteisista harjoituksista sukellettiin hiljalleen kohti syvempää itsetuntemusta ja luonnon viestien äärelle hiljentävää Nature Questia, sieltä takaisin avautuen kohti yhteisöä ja oman sisäisen timantin, kutsumuksen jakamista ja luomista todellisuudeksi.
La Maison de Paillen sali
Yhteinen matkamme oli koostettu mm. aamujoogasta, aamupäivän sydänpiireistä, oppimismandaloista, elämänkartoista, omaa kutsumusta kartoittavista kirjoitus- ja keskusteluharjoituksista, autenttisesta liikkeestä, tanssista, akrojoogasta, muutamasta pitkästä päivästä luonnossa, osallistujien omasta tarjonnasta ja vapaamuotoisemmasta iltaohjelmasta mm. hieronnan, laulupiirin ja kontakti-impron parissa, sekä yhdessä laulaen aloitetuista ruokailuista. Kurssin ruokatarjonnan oli ihana Maé-kokkimme tarkoin suunnitellut puhdistavaksi kasvispainotteiseksi dieetiksi, jonka raaka-aineet olivat lähes täysin lähi- ja luomutuotantoa.
Jokainen auttoi myös vuorollaan keittiössä ja tilojen siivouksessa. Päivät olivat siis täysiä ja omaa aikaa oli vähän. Noin kolmenkymmenen hengen porukkamme koostui suomalaisista, sveitsiläisistä, saksalaisista ja italialaisista osallistujista sekä fasilitoijista ja heidän perheenjäsenistään. Joukossamme vilisti siis päivittäin myös neljä pientä lastakin jakamassa omaa elämänenergiaansa ja valoaan. Ja sattuipa loppukurssista paikalle myös satunnainen pyörämatkaaja, joka osallistui loppupäiviemme ajan kehoharjoituksiin ja iltanuotiolle kanssamme. Pimeässä tulen äärellä pelasimme koko pienen yhteisömme kesken ihmissusi -peliä, ihailimme tähtiä, lauloimme ja nautimme tulitaiteesta.
Porukka oli siis monenkirjava, avoin ja virtaava, silti fokusoituen hyvin itse kurssiin ja meidän osallistujien yhteiseen matkaan. Tällaiselle introvertille yksinpärjääjälle, mutta yhteisökylästä haaveilevalle puolitoista viikkoa yhteismajoituksessa parinkymmenen muun kanssa ja intensiivisen ohjelman parissa oli samalla sekä virkistävää että väsyttävää. Vaikka fyysistä yksinoloa oli aika vähän, oli henkisesti kuitenkin tilaa olla sellainen kuin on. Koin itse elävöittävänä lahjana sen, että puolentoista viikon ajan olimme lämminhenkinen yhteisö, osa hetkellistä monimuotoista yhdessä elävää perhettä. Jokainen yksilö oman polkunsa kanssa juuri oikeassa kohdassa, vaikkei siltä tuntuisikaan.
Oma kutsumukseni oli vahvana syvällä vaikkakin usvan peitossa. Kutsumukseen liittyvät harjoitukset eivät sikäli tuoneet esille mitään uutta, vain vahvistivat sitä minkä tiesin jo oikeaksi. Suurinta antia itselleni olikin luonto ja sen viisaus, yhdessä olo, yhdessä luominen ja leikki, keholliset harjoitukset ja uudet, kansainväliset ystävyydet. Ja erityisesti innostuin akrojoogan mahdollistamasta luottamuksen tutkimisesta kehollisesti!
Suosittelen lämpimästi sekä vastaavia nuorisovaihtoja että Sveitsin kauniita maalaismaisemia! <3
Zaida Vaittinen
Jokainen auttoi myös vuorollaan keittiössä ja tilojen siivouksessa. Päivät olivat siis täysiä ja omaa aikaa oli vähän. Noin kolmenkymmenen hengen porukkamme koostui suomalaisista, sveitsiläisistä, saksalaisista ja italialaisista osallistujista sekä fasilitoijista ja heidän perheenjäsenistään. Joukossamme vilisti siis päivittäin myös neljä pientä lastakin jakamassa omaa elämänenergiaansa ja valoaan. Ja sattuipa loppukurssista paikalle myös satunnainen pyörämatkaaja, joka osallistui loppupäiviemme ajan kehoharjoituksiin ja iltanuotiolle kanssamme. Pimeässä tulen äärellä pelasimme koko pienen yhteisömme kesken ihmissusi -peliä, ihailimme tähtiä, lauloimme ja nautimme tulitaiteesta.
Porukka oli siis monenkirjava, avoin ja virtaava, silti fokusoituen hyvin itse kurssiin ja meidän osallistujien yhteiseen matkaan. Tällaiselle introvertille yksinpärjääjälle, mutta yhteisökylästä haaveilevalle puolitoista viikkoa yhteismajoituksessa parinkymmenen muun kanssa ja intensiivisen ohjelman parissa oli samalla sekä virkistävää että väsyttävää. Vaikka fyysistä yksinoloa oli aika vähän, oli henkisesti kuitenkin tilaa olla sellainen kuin on. Koin itse elävöittävänä lahjana sen, että puolentoista viikon ajan olimme lämminhenkinen yhteisö, osa hetkellistä monimuotoista yhdessä elävää perhettä. Jokainen yksilö oman polkunsa kanssa juuri oikeassa kohdassa, vaikkei siltä tuntuisikaan.
Oma kutsumukseni oli vahvana syvällä vaikkakin usvan peitossa. Kutsumukseen liittyvät harjoitukset eivät sikäli tuoneet esille mitään uutta, vain vahvistivat sitä minkä tiesin jo oikeaksi. Suurinta antia itselleni olikin luonto ja sen viisaus, yhdessä olo, yhdessä luominen ja leikki, keholliset harjoitukset ja uudet, kansainväliset ystävyydet. Ja erityisesti innostuin akrojoogan mahdollistamasta luottamuksen tutkimisesta kehollisesti!
Suosittelen lämpimästi sekä vastaavia nuorisovaihtoja että Sveitsin kauniita maalaismaisemia! <3
Zaida Vaittinen
Aamun usvan jälkeisessä raikkaassa ilmassa on ihana venytellä
SKEY on aktiivisesti kumppanina eri GEN Europe -verkoston jäsenten rinnalla näillä EU-rahoitteisilla kurssimatkoilla. Osa kursseista on tarkoitettu 18-30 -vuotiaille nuorille aikuisille, ja osa kaiken ikäisille yli 18 -vuotiaille. Jos haluat pysyä kuulolla mahdollisuuksista päästä maailmalle, tilaa SKEY:n uutiskirje laittamalla pyyntö osoitteeseen [email protected] !
RSS Feed
