Keho Yhteydessä
Idea reissun takana:
Matkasin sydäntalvella etelään osana SKEY:n CLIPS-työryhmän Erasmus+ liikkuvuushanketta. Osallistuin Lissabonin lähellä, Arrábidan luonnonpuiston kupeessa 9 päivää kestävään tanssitapahtumaan. Yhdeksän päivää koostuivat teemoista: contemporary movement, contact improvisation, instant composition, urban dances & somatics.
Olen elämäni varrella tehnyt paljon omaa tutkimusmatkaa keholliseen läsnäoloon, tunteisiin, tantraan, ja toisaalta yhteisöllisyyteen ja permakulttuuriin. Halusin tutkia juuri kehollisuutta ja somatiikkaa suhteessa yhteisöllisyyteen, koska haluan luoda siltaa myös itsessäni näiden kahden maailman välille. Samalla tiedän luovani siltaa paremmalle ymmärrykselle ihmisyydestä.
Matkasin sydäntalvella etelään osana SKEY:n CLIPS-työryhmän Erasmus+ liikkuvuushanketta. Osallistuin Lissabonin lähellä, Arrábidan luonnonpuiston kupeessa 9 päivää kestävään tanssitapahtumaan. Yhdeksän päivää koostuivat teemoista: contemporary movement, contact improvisation, instant composition, urban dances & somatics.
Olen elämäni varrella tehnyt paljon omaa tutkimusmatkaa keholliseen läsnäoloon, tunteisiin, tantraan, ja toisaalta yhteisöllisyyteen ja permakulttuuriin. Halusin tutkia juuri kehollisuutta ja somatiikkaa suhteessa yhteisöllisyyteen, koska haluan luoda siltaa myös itsessäni näiden kahden maailman välille. Samalla tiedän luovani siltaa paremmalle ymmärrykselle ihmisyydestä.
Nuppu katselee puutarhan yli kukkuloille SerVivo -kurssikeskuksen pihalla.
Rakastan tanssia, mutta en tiennyt oikeastaan yhtään, mitä odottaa tanssi-gatheringiltä. Edes kaikki yllä mainituista teemoista eivät soittaneet kelloja. Googletin, mitä ”instant composition” tarkoittaa:
”--an opportunity to find the stories waiting to be told in each specific moment.
It’s the practice of learning to listen to space, movement, an object, music, the state of oneself, and allowing it to lead them into the creation of a piece instantaneously. It’s a constant dialogue between the performer and everything around them.” *
Ajatus on kiehtova. Keho on joka tapauksessa jatkuvassa suhteessa ympäristöönsä, se reagoi muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Miten tällainen tietoinen kehon ja ympäristön dialogin tukeminen voisi olla syventävänä ja inhimillistävänä voimana yhteisöissä? Tasapainona mielen tason keskustelulle ja yhteyksille?
Arrábida Dance Labs järjestettiin nyt 22. kertaa, ja nyt teemana oli ”celebrating diversity”. Tervetulokirjeessä ja saapuessa meille sanottiin, että tapahtuman ajan luomme yhdessä tilapäisen yhteisön. Näin tietenkin tässä siis hienon tilaisuuden tutkia somatiikkaa ja yhteisöllisyyttä.
Puhun tässä kirjoituksessa paljon kontakti-improvisaatiosta, joten jos laji ei ole tuttu, käy vaikka täällä lukemassa siitä lisää .
”--an opportunity to find the stories waiting to be told in each specific moment.
It’s the practice of learning to listen to space, movement, an object, music, the state of oneself, and allowing it to lead them into the creation of a piece instantaneously. It’s a constant dialogue between the performer and everything around them.” *
Ajatus on kiehtova. Keho on joka tapauksessa jatkuvassa suhteessa ympäristöönsä, se reagoi muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Miten tällainen tietoinen kehon ja ympäristön dialogin tukeminen voisi olla syventävänä ja inhimillistävänä voimana yhteisöissä? Tasapainona mielen tason keskustelulle ja yhteyksille?
Arrábida Dance Labs järjestettiin nyt 22. kertaa, ja nyt teemana oli ”celebrating diversity”. Tervetulokirjeessä ja saapuessa meille sanottiin, että tapahtuman ajan luomme yhdessä tilapäisen yhteisön. Näin tietenkin tässä siis hienon tilaisuuden tutkia somatiikkaa ja yhteisöllisyyttä.
Puhun tässä kirjoituksessa paljon kontakti-improvisaatiosta, joten jos laji ei ole tuttu, käy vaikka täällä lukemassa siitä lisää .
Aikaisen kevään tunnelmaa Portugalissa.
Reissun antia:
Ensinnäkin sanottakoon, että niin kauan kuin olen tiennyt kontakti-improvisaatiosta, olen jännittänyt sitä. Siinä on ollut jotain hämmentävää, en ole ollut varma osaanko oleellisia liikkeitä, joita minulta odotetaan, ja kuitenkin lajin nimi viittaa improvisaatioon. Arrábidassa ensimmäisenä iltana ohjelma alkoi kontakti-impro-esityksellä, johon ensin osallistui paikalla olevia (ammatti-)tanssijoita, ja hiljalleen kaikkia muitakin kutsuttiin liittymään mukaan. Minulle alkoi valjeta, että olen tullut tapahtumaan, johon osallistuu nimenomaan ”kontsu” -harrastajia. Olin ainoa joka jäi istumaan yksin seinän viereen. Itkin ja tunsin olevani täysin ulkopuolinen. Asiaa ei auttanut, että ryhmä oli todella suuri, enimmillään kai n. 60 henkeä, ja omien kokemusten jakamiselle yhteisesti ei varsinaisesti ollut aikaa. Alku takkusi myös siksi, että kurssipaikan sisäilma oli minulle hankalaa hengittää, jonka vuoksi päädyin nukkumaan kosteaan ja kylmään telttaan :)
Olin kuitenkin tullut tänne avamaan mieltäni, oppimaan ja tarkkailemaan, joten en lannistunut haasteesta. Lähdin aamuisin yksin ennen auringonnousua pitkille kävelyille kauniiseen ympäröivään luontoon. Oma aika vahvisti minua pysymään läsnä itselleni ja muille päivän mittaan. Päivät olivat ihanalla sekä haastavalla tapaa todella fyysisiä, paljon liikettä, ja paljon myös kehollista läheisyyttä muiden kanssa tanssilattialla aikaisesta aamusta myöhään iltaan.
Ensinnäkin sanottakoon, että niin kauan kuin olen tiennyt kontakti-improvisaatiosta, olen jännittänyt sitä. Siinä on ollut jotain hämmentävää, en ole ollut varma osaanko oleellisia liikkeitä, joita minulta odotetaan, ja kuitenkin lajin nimi viittaa improvisaatioon. Arrábidassa ensimmäisenä iltana ohjelma alkoi kontakti-impro-esityksellä, johon ensin osallistui paikalla olevia (ammatti-)tanssijoita, ja hiljalleen kaikkia muitakin kutsuttiin liittymään mukaan. Minulle alkoi valjeta, että olen tullut tapahtumaan, johon osallistuu nimenomaan ”kontsu” -harrastajia. Olin ainoa joka jäi istumaan yksin seinän viereen. Itkin ja tunsin olevani täysin ulkopuolinen. Asiaa ei auttanut, että ryhmä oli todella suuri, enimmillään kai n. 60 henkeä, ja omien kokemusten jakamiselle yhteisesti ei varsinaisesti ollut aikaa. Alku takkusi myös siksi, että kurssipaikan sisäilma oli minulle hankalaa hengittää, jonka vuoksi päädyin nukkumaan kosteaan ja kylmään telttaan :)
Olin kuitenkin tullut tänne avamaan mieltäni, oppimaan ja tarkkailemaan, joten en lannistunut haasteesta. Lähdin aamuisin yksin ennen auringonnousua pitkille kävelyille kauniiseen ympäröivään luontoon. Oma aika vahvisti minua pysymään läsnä itselleni ja muille päivän mittaan. Päivät olivat ihanalla sekä haastavalla tapaa todella fyysisiä, paljon liikettä, ja paljon myös kehollista läheisyyttä muiden kanssa tanssilattialla aikaisesta aamusta myöhään iltaan.
Lepohetki tammen sylissä.
Suurin kysymys minulle heräsi juurikin havainnosta, että olemme todella läheisesti tekemisissä, ja kontakti-improvisaatio haastaa suoraan näkemään omia sosiaalisia käyttäytymismalleja laajemminkin elämässä, ja kuitenkaan itse ryhmäytymiselle tai kokemusten jakamiselle ei oltu järjestetty ainakaan minun nähdäkseni tilaa. Tapahtuman järjestäjä huomauttikin yhdessä puheenvuorossaan, että tämä ei ole terapiaa, vaan olemme täällä tanssimassa.
Kunnioitan järjestäjien päätöstä luoda omannäköisensä tapahtuma, ja silti minulle heräsi kaipuu kokonaisvaltaisempaan ihmisyyden kohtaamiseen ja tutkiskeluun. Varsinkin koska tunnistin selkeästi itsessäni ja muissa, miten paljon kehon kanssa työskentely, kosketus ja liike tuo pinnalle, kuinka monia tunteita ja ajatuksia nousee näkyväksi lihasmuistista ja faskioista. Joku ajatus siitä, että terapeuttista potentiaalia menee hukkaan, kun käytettävissä olisi kuitenkin huikeat 9 päivää.
Minulle tuli monesti olo, että ihminen on tosi paljaana astuessaan improvisoidusti tanssilattialle, varsinkin silloin kun monet muut katsovat. Joku ottaa siinä suojakseen jonkin roolin tai feikatun tunteen. Joku menee lukkoon. Joku koittaa pysyä läsnä vaikka ei olisikaan varma mikä on tarpeeksi hyvää, viihdyttävää, kaunista tai aitoa. Siinä on jotain tosi inhimillistä, saada todistaa toisen ihmisen matkaa vain kehon kieltä katsoen.
Kunnioitan järjestäjien päätöstä luoda omannäköisensä tapahtuma, ja silti minulle heräsi kaipuu kokonaisvaltaisempaan ihmisyyden kohtaamiseen ja tutkiskeluun. Varsinkin koska tunnistin selkeästi itsessäni ja muissa, miten paljon kehon kanssa työskentely, kosketus ja liike tuo pinnalle, kuinka monia tunteita ja ajatuksia nousee näkyväksi lihasmuistista ja faskioista. Joku ajatus siitä, että terapeuttista potentiaalia menee hukkaan, kun käytettävissä olisi kuitenkin huikeat 9 päivää.
Minulle tuli monesti olo, että ihminen on tosi paljaana astuessaan improvisoidusti tanssilattialle, varsinkin silloin kun monet muut katsovat. Joku ottaa siinä suojakseen jonkin roolin tai feikatun tunteen. Joku menee lukkoon. Joku koittaa pysyä läsnä vaikka ei olisikaan varma mikä on tarpeeksi hyvää, viihdyttävää, kaunista tai aitoa. Siinä on jotain tosi inhimillistä, saada todistaa toisen ihmisen matkaa vain kehon kieltä katsoen.
Toisiamme tukien, tulen ääressä kontsukoiran kanssa.
Toivon löytäväni yhdistyksen tapaamisissa hyviä hetkiä tuoda jotakin reissussa mieleen painunutta, sekä jotain aiempaa osaamistani yhteiseksi inspiraatioksi. Näen todella paljon potentiaalia tietoisessa kehollisen läsnäolon yhdistämisessä ideologiseen ja rationaaliseen työskentelyyn. Hermosto rauhoittuu kun huomio palaa yksinkertaisuuteen, hengitykseen, liikkeeseen ja kosketukseen. Uskon, että ihmisillä, jotka jakavat tärkeitä arvoja, samoja tiloja, työtehtäviä ja tämän kaiken lisäksi vielä aitoja hetkiä tanssilattialla tai muissa kehollisissa harjoituksissa, on hienot mahdollisuudet kanssaelää ymmärryksessä ja hyväksynnässä.
Haluan myös sanoa EU-rahoituksesta sanasen. Minulla oli todella kiitollinen olo siitä, että sain lähteä tälle matkalle täydellisen taloudellisesti tuettuna. Huomasin, että kun tiesin perusasiat tulevan katetuksi rahoituksesta, minusta tuntui että minulla on paljon mistä antaa muille. Annoin jokaiselle katumuusikolle kolikoita, jokaiselle, joka tuli kertomaan minulle, että tarvitsee rahaa ruokaan. Tarjosin kavereille kahvilassa. Kun on itsellä tarpeeksi, herää todella helposti halu antaa eteenpäin. Samalla minulla oli olo, että otan tämän tilaisuuden mielelläni vastaan palkkiona niistä vapaaehtoistunneista, joita omistautumisen ilosta annan yhdistykselle.
Kiitos <3
Pari harjoitusta, jotka jäivät päällimmäisenä muistiin:
Kokemisen jakamista
Parin kanssa otetaan yhteys. Yksi sulkee silmät ja laittaa käden toisen selkään, lapaluiden välimaastoon. Kun näkevä pari tuntee, että yhteys on rakennettu, hän lähtee liikkelle ja kokee ympäristöään omalla tavallaan. Tähän ei ole mitään ohjeistusta kuinka kokeminen pitää tehdä. Koe, näe, kuule, tunne ja anna oman kokemuksesi välittyä parillesi, joka seuraa sinua sokkona. Aikaa oli n. 20 min yhdelle kokemuskierrokselle, ja sitten vaihdettiin rooleja parin kanssa.
Olen tottunut sellaisiin luottamusharjoituksiin, joissa yksi on silmät kiinni, ja toinen kuljettaa suojellen ja pehmustaen tietä sokkona kulkevalle. Tämä oli erilaista. En kokenut että minun tarvitsee mitenkään paapoa sokkona kulkevaa, koska tuntui kuin olisimme yhtä, sitä on ehkä vaikea selittää sanoin, mutta tuntui todella että hän näki ja koki minun kauttani, jolloin minun ei erikseen tarvinnut huomioida hänen menoaan.
Oli ihan ihmeellistä saada niin täydellisen todellinen kokemus siitä, että toinen kokee aivan sitä mitä minä koen. Olin myös itse erityisen läsnä kaikelle ympärilläni koska jaettu ilo on suurempi. Näin joidenkin eläimien hassun hetken, ja aloin nauraa, ja kokemani välittyi parilleni. Otin omaan tyyliini runsaasti aikaa vaan paikallaan ollen ja aistien. Yleensä sellaisessa hetkessä alkaisin huolestua, että joko toinen haluaa jatkaa matkaa, onko hänestä vaan tylsää olla tekemättä mitään. Mutta nyt minusta oli ihanaa saada välittää toiselle, miten minä koen maailmaa. Ja toisinpäin. Kun seurasin pariani itse sokkona, niin minusta tuntui todella että sain olla hetken hänen saappaissaan, liikkua kuten hän liikkuu, kohdata maailma aivan erilaisella rytmillä ja tyylillä.
Repeat – release – flow
Kolmen ryhmissä tanssitaan improvisoiden niin, että kaksi tanssii, ja yksi on ikäänkuin kapellimestari, jolla on käytettävissä kolme ohjeistusta vapaavalintaisesti:
Repeat: toistakaa tuo mitä juuri teitte
Release: päästäkää kokonaan irti kaikesta tekemisestä
Flow: antakaa liikkeen virrata vapaasti
Tämä harjoitus oli minulle ihana esimerkki siitä, miten selkeät raamit ja rajat voivat tuoda suurta vapautumista ja uskallusta luoda hetkessä, antaa kaiken vaan tapahtua. Antautua toisen ohjaukseen. Jokainen oli vuorollaan kapellimestari, ja ainakin meidän ryhmässä oli selkeää, että kapellimestari oli yhtä yhteydessä tanssijoihin, kuin tanssijat toisiinsa. Hän lempeästi ja lujasti tuki tanssijoiden liikettä. Olimme todella liikuttuneita ryhmäläisteni kanssa jokaisesta asetelmasta. Nämä kaksi ihmistä tuntuivat sillä hetkellä erityisen läheisiltä, ja edelleen koen että se, että jaoimme niin kauniin tilan yhdessä, säilyy muistijälkenä minussa heistä.
Haluan myös sanoa EU-rahoituksesta sanasen. Minulla oli todella kiitollinen olo siitä, että sain lähteä tälle matkalle täydellisen taloudellisesti tuettuna. Huomasin, että kun tiesin perusasiat tulevan katetuksi rahoituksesta, minusta tuntui että minulla on paljon mistä antaa muille. Annoin jokaiselle katumuusikolle kolikoita, jokaiselle, joka tuli kertomaan minulle, että tarvitsee rahaa ruokaan. Tarjosin kavereille kahvilassa. Kun on itsellä tarpeeksi, herää todella helposti halu antaa eteenpäin. Samalla minulla oli olo, että otan tämän tilaisuuden mielelläni vastaan palkkiona niistä vapaaehtoistunneista, joita omistautumisen ilosta annan yhdistykselle.
Kiitos <3
Pari harjoitusta, jotka jäivät päällimmäisenä muistiin:
Kokemisen jakamista
Parin kanssa otetaan yhteys. Yksi sulkee silmät ja laittaa käden toisen selkään, lapaluiden välimaastoon. Kun näkevä pari tuntee, että yhteys on rakennettu, hän lähtee liikkelle ja kokee ympäristöään omalla tavallaan. Tähän ei ole mitään ohjeistusta kuinka kokeminen pitää tehdä. Koe, näe, kuule, tunne ja anna oman kokemuksesi välittyä parillesi, joka seuraa sinua sokkona. Aikaa oli n. 20 min yhdelle kokemuskierrokselle, ja sitten vaihdettiin rooleja parin kanssa.
Olen tottunut sellaisiin luottamusharjoituksiin, joissa yksi on silmät kiinni, ja toinen kuljettaa suojellen ja pehmustaen tietä sokkona kulkevalle. Tämä oli erilaista. En kokenut että minun tarvitsee mitenkään paapoa sokkona kulkevaa, koska tuntui kuin olisimme yhtä, sitä on ehkä vaikea selittää sanoin, mutta tuntui todella että hän näki ja koki minun kauttani, jolloin minun ei erikseen tarvinnut huomioida hänen menoaan.
Oli ihan ihmeellistä saada niin täydellisen todellinen kokemus siitä, että toinen kokee aivan sitä mitä minä koen. Olin myös itse erityisen läsnä kaikelle ympärilläni koska jaettu ilo on suurempi. Näin joidenkin eläimien hassun hetken, ja aloin nauraa, ja kokemani välittyi parilleni. Otin omaan tyyliini runsaasti aikaa vaan paikallaan ollen ja aistien. Yleensä sellaisessa hetkessä alkaisin huolestua, että joko toinen haluaa jatkaa matkaa, onko hänestä vaan tylsää olla tekemättä mitään. Mutta nyt minusta oli ihanaa saada välittää toiselle, miten minä koen maailmaa. Ja toisinpäin. Kun seurasin pariani itse sokkona, niin minusta tuntui todella että sain olla hetken hänen saappaissaan, liikkua kuten hän liikkuu, kohdata maailma aivan erilaisella rytmillä ja tyylillä.
Repeat – release – flow
Kolmen ryhmissä tanssitaan improvisoiden niin, että kaksi tanssii, ja yksi on ikäänkuin kapellimestari, jolla on käytettävissä kolme ohjeistusta vapaavalintaisesti:
Repeat: toistakaa tuo mitä juuri teitte
Release: päästäkää kokonaan irti kaikesta tekemisestä
Flow: antakaa liikkeen virrata vapaasti
Tämä harjoitus oli minulle ihana esimerkki siitä, miten selkeät raamit ja rajat voivat tuoda suurta vapautumista ja uskallusta luoda hetkessä, antaa kaiken vaan tapahtua. Antautua toisen ohjaukseen. Jokainen oli vuorollaan kapellimestari, ja ainakin meidän ryhmässä oli selkeää, että kapellimestari oli yhtä yhteydessä tanssijoihin, kuin tanssijat toisiinsa. Hän lempeästi ja lujasti tuki tanssijoiden liikettä. Olimme todella liikuttuneita ryhmäläisteni kanssa jokaisesta asetelmasta. Nämä kaksi ihmistä tuntuivat sillä hetkellä erityisen läheisiltä, ja edelleen koen että se, että jaoimme niin kauniin tilan yhdessä, säilyy muistijälkenä minussa heistä.
Biitsipäivä keskellä kurssia.
Nuppu toimii SKEY:ssä hankevastaavana koordinoiden yhdistyksen kansainvälisiä hankekumppanuuksia.
Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.
Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus
Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus
RSS Feed
