​Idea reissun takana: 

Matkasin sydäntalvella etelään osana SKEY:n CLIPS-työryhmän Erasmus+ liikkuvuushanketta. Osallistuin Lissabonin lähellä, Arrábidan luonnonpuiston kupeessa 9 päivää kestävään tanssitapahtumaan. Yhdeksän päivää koostuivat teemoista: contemporary movement, contact improvisation, instant composition, urban dances & somatics.

Olen elämäni varrella tehnyt paljon omaa tutkimusmatkaa keholliseen läsnäoloon, tunteisiin, tantraan, ja toisaalta yhteisöllisyyteen ja permakulttuuriin. Halusin tutkia juuri kehollisuutta ja somatiikkaa suhteessa yhteisöllisyyteen, koska haluan luoda siltaa myös itsessäni näiden kahden maailman välille. Samalla tiedän luovani siltaa paremmalle ymmärrykselle ihmisyydestä.

Olen aina pitänyt maailmankuvaani tieteellisenä. Pidän edelleen. Koen sen veren perintönä. Ihmisen teonsana on ihmettely. Suomen kansan vanhojen runojen mukaan ihminen on täällä ”Otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä” – olemme tutkimassa ja oppimassa. Sitähän tiede tekee.
​
Ugrilainen, tietäjyyteen perustuva, siis tieteellinen maailmankuva ei estä minua haltioitumasta, saamasta yhteyttä maailmankaikkeuden korkeampiin, meille käsittämättömiin voimiin. Mitään yliluonnollista ei ole. On luonnollista, että kaikkeudella on mieli. Joskus voimme saada siitä aavistuksia.​

Tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu minusta tällä hetkellä vielä hyvin vaikealta. Kokemus on edelleen tuore, hyvin henkilökohtainen, intensiivisen transformoiva ja koskettava. Se kuitenkin on minun yhdeksän päivän kasvunmatkani 40-vuotiaasta ekokylästä Portugalin syrjäseudulta. Aika tuskin tekee matkastani  vähemmän mullistavaa minulle, joten yritän jäsentää kokemaani pala palalta jaettavaan muotoon.

Aikani Tamerassa tarjosi minulle vastauksia monella eri tasolla jopa kysymyksiin, joita en olisi osannut  esittää. Jo sinne mennessäni koin, että saatan olla kurkistamassa sellaisen kulttuurisen verhon taakse, minne en ole aikaisemmin kurkistanut. Näin koen myös käyneen, ja kun muutamme kulttuuria, jossa elämme, myös me muutumme. Matka sysäsi minua siis eteenpäin henkilökohtaisella muutoksenpolulla, joka toivottavasti vie kohti rauhanomaisempaa kestävää yhteiseloa ihmisten ja muiden elollisten kesken.

Tulen kirjoittamaan mahdollisesti useamman reissukertomuksen eri aihealueista liittyen ekokyliin,  yhteisöjen rakentamiseen, sosiaaliseen kestävyyteen ja ilmastonmuutokseen varautumisesta.

Matkustin   marraskuussa 2022 kolme viikkoa lähinnä Portugalissa useissa eri eko-projekteissa ja vaihtoehtokeskittymissä. Sain toteuttaa matkani Tameran ekokylään EU:n Erasmus+ liikkuvuuden avulla SKEY:n   kautta. Menomatkalla pysähdyin Lontooseen tapaamaan permakulttuurimentoriani ja sosiokratian taitajaa  Les Moorea. Hänen kanssaan syvennyimme aiheisiin, kuinka permakulttuuria voidaan hyödyntää  konfliktien ratkaisussa, ja toisaalta hän mentoroi minua sosiokratian tuomisessa käytäntöön ja sain tutustua  useisiin sosiokraattisiin ja permakulttuurisiin projekteihin Lontoossa. Ohjaavana kysymyksenä Lontoon matkallani oli permakulttuuristen työkalujen hyödyntäminen konfliktien ratkaisussa ja ennaltaehkäisyssä.

12.8 - 23.8.2022

Sveitsin Länsi-osaan La Maison de Paille -ekokylään kokoontui noin 25 nuorta kehonsa äärelle löytämään omaa elämäntehtäväänsä.

Halusin lähteä Sveitsiin nuorten vaihtoon löytämään syvempää yhteyttä kehooni, selkeyttämään ja istumaan elämäntehtäväni äärelle, sekä tutustumaan uusiin ihmisiin ja Sveitsin maaperään.

Viikon aikana työskentelimme paljon oman elämäntehtävämme parissa ja teimme sen selkeyttämistä edistäviä harjoituksia sekä yksilöinä, ryhmissä, että toistemme kanssa. Toistemme tuella lähdimme rohkeasti tonkimaan unelmiamme ja mahdollisuuksia itsemme sisältä sekä löytämään reittejä miten pääsemme kukin käytännön tasolla sinne minne haluamme. Erityistä oli se, että yleensä kysymyksiin kuten “Mitä todella haluat elämältäsi?” ei tule asettumaan arjen keskellä kuin minuuteiksi, tai max. tunniksi, jolloin vastaus voi jäädä hyvinkin epämääräiseksi. Kurssilla oli useita harjoituksia useiden päivien ajan saman asian äärellä joka mahdollisti oman selkeän vision vastaanottamisen, sitoutumisen omaan visioon ja polulla selkeiden seuraavien askeleiden ottamiseen.

Osallistuin SKEY:n edustajana Global Ecovillage Network Europen (https://gen-europe.org) yleiskokoukseen 4.-5.7. sekä ekokylien kokoontumiseen 7.-10.7. Ananda Gaorii -yhteisössä Tanskassa (https://www.anandagaorii.dk) . Olin otettu saadessani edustaa SKEY:tä, vaikka en ole ollut aktiivisesti toiminnassa mukana muuten kuin osana nuorisovaihtoa vuosia sitten. Halusin osallistua tapahtumaan useasta syystä; saadakseni vinkkejä ajankohtaiseen oman yhteisön perustamiseen, tavatakseni ystäviä tammikuiselta Ecovillage Design Education -kurssilta (https://www.edeglarisegg.info) sekä vihdoin tutustuakseni paremmin kansainväliseen ekokyläverkostoon, jonka kokoontumisia ei ole korona-aikaan järjestetty.

​Saavuin aikaisin aamulla bussilla keskelle peltoa, jonka varrella unikot kukkivat punaisina. Ensimmäinen päivä alkoi kysymyksillä, kuinka GEN Europe voisi paremmin palvella jäsenyhteisöjä sekä yhteiskuntaa. Yhdistyksen viime vuoden toimintaa esiteltiin, ja kuulin mitä kaikkia upeita hankkeita, tukea ja koulutusta järjestetään (https://gen-europe.org/what-we-do/projects/). Erityisesti he toivoivat kuulevansa enemmän mitä jäsenyhteisössä on meneillään, jotta tietoa voi myös jakaa eteenpäin. Toisena päivänä kävimme viralliset prosessit läpi valiten uuden neuvoston, johon muutama ystäväkin pääsi mukaan.

Make Youth Work Green -seminaari oli Hallingelillen ekokylässä Tanskassa järjestetty seminaariviikko, jonne Skey lähetti kolme osallistujaa Suomesta. Hallingelillen ekokylä on erillisasunnoista koostuva maalaismiljöö, jossa toimii myös senioreille tarkoitettu rivitaloprojekti. Taloilla on laajat piha-alueet ja yhteisiä aterioita sekä tilaisuuksia järjestetään kylän keskiössä sijaitsevassa yhteisörakennuksessa, joka toimi myös meidän seminaarivieraiden tapahtumapaikkana. Vapaaehtoiset kyläläiset valmistivat meille useita herkullisia aterioita päivässä ja yhdessä suuren pöydän ääressä aterioiminen tuntui kuin laajennetulta perheaterialta. Useita eri kieliä sekaisin puhuvia ihmisiä, hymyjä ja kylläisiä vatsoja. Tunnelma eri Itämeren maista tulleiden vieraiden kesken oli lämminhenkinen heti ensi kohtaamisesta lähtien. Ensimmäinen sisäänastuminen yhteisörakennukseen tuntui kuin saapumiselta ystävän luo. Viikon ohjelma oli aamusta iltaan tiivis, mutta joka päivään oli ajateltu reilu tunti itsestä huolehtimiseen, jonka sai käyttää kuten halusi. Usein tuli jäätyä kiinni keskusteluihin, käytyä kävelyllä tai työskenneltyä projektisuunnitelmien parissa.
​