GEN-Euroopan tapaaminen Tanskassa ravitsi ja innosti
Kuva: Ryhmätyöskentelyä Ananda Gaoriin niityillä
Osallistuin SKEY:n edustajana Global Ecovillage Network Europen (https://gen-europe.org) yleiskokoukseen 4.-5.7. sekä ekokylien kokoontumiseen 7.-10.7. Ananda Gaorii -yhteisössä Tanskassa (https://www.anandagaorii.dk) . Olin otettu saadessani edustaa SKEY:tä, vaikka en ole ollut aktiivisesti toiminnassa mukana muuten kuin osana nuorisovaihtoa vuosia sitten. Halusin osallistua tapahtumaan useasta syystä; saadakseni vinkkejä ajankohtaiseen oman yhteisön perustamiseen, tavatakseni ystäviä tammikuiselta Ecovillage Design Education -kurssilta (https://www.edeglarisegg.info) sekä vihdoin tutustuakseni paremmin kansainväliseen ekokyläverkostoon, jonka kokoontumisia ei ole korona-aikaan järjestetty.
Saavuin aikaisin aamulla bussilla keskelle peltoa, jonka varrella unikot kukkivat punaisina. Ensimmäinen päivä alkoi kysymyksillä, kuinka GEN Europe voisi paremmin palvella jäsenyhteisöjä sekä yhteiskuntaa. Yhdistyksen viime vuoden toimintaa esiteltiin, ja kuulin mitä kaikkia upeita hankkeita, tukea ja koulutusta järjestetään (https://gen-europe.org/what-we-do/projects/). Erityisesti he toivoivat kuulevansa enemmän mitä jäsenyhteisössä on meneillään, jotta tietoa voi myös jakaa eteenpäin. Toisena päivänä kävimme viralliset prosessit läpi valiten uuden neuvoston, johon muutama ystäväkin pääsi mukaan.
Saavuin aikaisin aamulla bussilla keskelle peltoa, jonka varrella unikot kukkivat punaisina. Ensimmäinen päivä alkoi kysymyksillä, kuinka GEN Europe voisi paremmin palvella jäsenyhteisöjä sekä yhteiskuntaa. Yhdistyksen viime vuoden toimintaa esiteltiin, ja kuulin mitä kaikkia upeita hankkeita, tukea ja koulutusta järjestetään (https://gen-europe.org/what-we-do/projects/). Erityisesti he toivoivat kuulevansa enemmän mitä jäsenyhteisössä on meneillään, jotta tietoa voi myös jakaa eteenpäin. Toisena päivänä kävimme viralliset prosessit läpi valiten uuden neuvoston, johon muutama ystäväkin pääsi mukaan.
Kuva: GEN Europen henkilöstö ja uusi neuvosto.
Tutustuin Ruotsin, Tanskan ja Viron National Networks -edustajiin, jotka iloitsivat Suomen edustajan olevan paikalla, ja sain kutsuja paikallisiin ekokyliin, joissa jo haaveilen pian vierailevani. GEN Ukraine esitteli Green Road -projektiaan (https://genukraine.com.ua/index.php/en/gen-ukraine/green-road-of-ecovillages), jossa sodan alkamisen jälkeen ukrainalaiset ekokylät ovat välittömästi aktivoituneet vastaanottamaan pakolaisia. He myös pyysivät uuden talvimajoituspaikan rakennukseen apua niin rahallisesti kuin myös paikan päällä, ja verkostosta moni heti ilmoittautui mukaan (lisätieto liitteessä).
Itse kokoontuminen alkoi hyvällä muistutuksella: ”If it’s not fun, it’s not sustainable”. Työpajamahdollisuuksia oli valtavasti ja päädyin Teodoran Radulescun (http://teodoraradulescu.com) Transforming Climate Dialogue -kurssille, jossa kehollisesti ryhmämuodostelmien kautta tutkittiin ilmastokriisiä ja tulevaisuutta. Innostuin metodista niin että haluan heti tuoda sen omiinkin työpajoihin. Anne-Chloé Destremaun (https://www.annechloedestremau.org) Archiarchal Woman käsitteli patriarkaattia Possibility Management -kontekstista (https://possibilitymanagement.org), jonka parissa itsekin tarjoan kursseja (https://ronja.tammenpaa.com/possibilitator). Se herätti hyviä kysymyksiä, kuten kuinka monessa hierarkisessa ryhmässä itse yhä toimin. Patriarkaatti perustuu materiaaliselle arvolle, kun taas sitä seuraava kulttuuri ei-materiaaliselle. Työpajan lopussa harjoittelimme tietoisella raivolla itse luodun arvon sanoittamista.
Tutustuin Ruotsin, Tanskan ja Viron National Networks -edustajiin, jotka iloitsivat Suomen edustajan olevan paikalla, ja sain kutsuja paikallisiin ekokyliin, joissa jo haaveilen pian vierailevani. GEN Ukraine esitteli Green Road -projektiaan (https://genukraine.com.ua/index.php/en/gen-ukraine/green-road-of-ecovillages), jossa sodan alkamisen jälkeen ukrainalaiset ekokylät ovat välittömästi aktivoituneet vastaanottamaan pakolaisia. He myös pyysivät uuden talvimajoituspaikan rakennukseen apua niin rahallisesti kuin myös paikan päällä, ja verkostosta moni heti ilmoittautui mukaan (lisätieto liitteessä).
Itse kokoontuminen alkoi hyvällä muistutuksella: ”If it’s not fun, it’s not sustainable”. Työpajamahdollisuuksia oli valtavasti ja päädyin Teodoran Radulescun (http://teodoraradulescu.com) Transforming Climate Dialogue -kurssille, jossa kehollisesti ryhmämuodostelmien kautta tutkittiin ilmastokriisiä ja tulevaisuutta. Innostuin metodista niin että haluan heti tuoda sen omiinkin työpajoihin. Anne-Chloé Destremaun (https://www.annechloedestremau.org) Archiarchal Woman käsitteli patriarkaattia Possibility Management -kontekstista (https://possibilitymanagement.org), jonka parissa itsekin tarjoan kursseja (https://ronja.tammenpaa.com/possibilitator). Se herätti hyviä kysymyksiä, kuten kuinka monessa hierarkisessa ryhmässä itse yhä toimin. Patriarkaatti perustuu materiaaliselle arvolle, kun taas sitä seuraava kulttuuri ei-materiaaliselle. Työpajan lopussa harjoittelimme tietoisella raivolla itse luodun arvon sanoittamista.
Kuva: Possibility Management -tiimi, jossa minä toinen vasemmalta.
Robert Hallin ja Viviane Straubin yhteiskunnallista romahdusta käsittelevässä työpajassa ensimmäistä kertaa teema kosketti minua tunnetasolla. Tajusin että haluuni rakentaa kokonaisvaltaisesti kestävä yhteisö kuuluu myös mahdollisuus luoda turvallinen tila oppia uudenlaisessa kulttuurissa elämistä myös erinäisten tulevien kriisien edessä pakeneville. Ekokylät näyttäytyvätkin avainroolissa tulevaisuuden kestävän elämäntavan taitojen jakajina. Dougald Hine (https://dougald.nu) piti keskustelun aiheesta Regrowing a Living Culture esittäen oleellisen kysymyksen siitä, mikä jää elämään sinun jälkeesi. Mikä on ollut elämisen arvoista kun kukaan ei enää muista sinua? Hän ylisti tapaamisia, joissa ihmiset kokoontuvat ilman että joku maksaa siitä, kuten markkinataloudessa, tai käskee, kuten politiikassa, vaan sen takia että asia on kollektiivisesti tärkeä. Myös hän näki kriisit aikuistumisriitteinä, sillä kuvittelemattomat tulevaisuudet eivät ole mahdollisia ilman muutosta.
Työpajojen lisäksi tärkeitä olivat kohtaamiset niiden välillä, tanssimiset, laulut ja halaukset. Koin saavani niin paljon uusia tiedon, kokemusten ja kontaktien siemeniä, että kaikkea on vaikea laittaa sanoiksi, ja vasta jälkikäteen näen mitkä ovat lähteneet versomaan. Ylipäänsä kokoontuminen herätti innostuksen ja uskon omien haaveiden merkittävyydestä ja muistutti, että on olemassa valtava tukiverkosto, joka on valmis auttamaan kunhan vain ottaa yhteyttä. Ekokyläliike tuntuu kantavalta voimalta, jossa varaudutaan tulevaisuuteen perustuen yhteistyölle, niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.
Robert Hallin ja Viviane Straubin yhteiskunnallista romahdusta käsittelevässä työpajassa ensimmäistä kertaa teema kosketti minua tunnetasolla. Tajusin että haluuni rakentaa kokonaisvaltaisesti kestävä yhteisö kuuluu myös mahdollisuus luoda turvallinen tila oppia uudenlaisessa kulttuurissa elämistä myös erinäisten tulevien kriisien edessä pakeneville. Ekokylät näyttäytyvätkin avainroolissa tulevaisuuden kestävän elämäntavan taitojen jakajina. Dougald Hine (https://dougald.nu) piti keskustelun aiheesta Regrowing a Living Culture esittäen oleellisen kysymyksen siitä, mikä jää elämään sinun jälkeesi. Mikä on ollut elämisen arvoista kun kukaan ei enää muista sinua? Hän ylisti tapaamisia, joissa ihmiset kokoontuvat ilman että joku maksaa siitä, kuten markkinataloudessa, tai käskee, kuten politiikassa, vaan sen takia että asia on kollektiivisesti tärkeä. Myös hän näki kriisit aikuistumisriitteinä, sillä kuvittelemattomat tulevaisuudet eivät ole mahdollisia ilman muutosta.
Työpajojen lisäksi tärkeitä olivat kohtaamiset niiden välillä, tanssimiset, laulut ja halaukset. Koin saavani niin paljon uusia tiedon, kokemusten ja kontaktien siemeniä, että kaikkea on vaikea laittaa sanoiksi, ja vasta jälkikäteen näen mitkä ovat lähteneet versomaan. Ylipäänsä kokoontuminen herätti innostuksen ja uskon omien haaveiden merkittävyydestä ja muistutti, että on olemassa valtava tukiverkosto, joka on valmis auttamaan kunhan vain ottaa yhteyttä. Ekokyläliike tuntuu kantavalta voimalta, jossa varaudutaan tulevaisuuteen perustuen yhteistyölle, niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.
Kuva: Viimeisen illan piiri auringonlaskua vasten.
- Ronja Tammenpää
Kirjoittaja on taiteilija-tuottaja-mahdollistaja, joka on parhaillaan rakentamassa kestävää yhteisöä Uudellamaalla. Ota yhteyttä ronja.tammenpaa@gmail.com!
Liite: Winter housing for Ukrainian refugees in a Ukrainian ecovillage
- Ronja Tammenpää
Kirjoittaja on taiteilija-tuottaja-mahdollistaja, joka on parhaillaan rakentamassa kestävää yhteisöä Uudellamaalla. Ota yhteyttä ronja.tammenpaa@gmail.com!
Liite: Winter housing for Ukrainian refugees in a Ukrainian ecovillage
RSS Feed
