Muisteloita kesän 2019 GEN-konferenssista
Vuosittainen ekokyläväen kansainvälinen päätapahtuma, GEN Europen konferenssi, on peruuntunut tänä kesänä kuten niin moni muukin rakas perinteinen kokoontuminen. Kaipaamme ystäviämme eri puolilta maailmaa, ja pyrimme pitämään yhteyttä webinaareissa, joita mm. GEN järjestää.
GEN-konferenssien lämmintä ja inspiroivaa tunnelmaa voimme muistella ja maistella viime kesäisestä kokoontumisesta kertovan Suvin kirjoituksen myötä - ja innolla odottelemme jo seuraavaa tapaamista!
GEN-konferenssien lämmintä ja inspiroivaa tunnelmaa voimme muistella ja maistella viime kesäisestä kokoontumisesta kertovan Suvin kirjoituksen myötä - ja innolla odottelemme jo seuraavaa tapaamista!
Suomalaiset edustajat konferenssissa 2019, vasemmalta Henri, Aili, Suvi ja vauva sekä Jasper.
Kesän 2019 kohokohtani oli matka Italian Bagnaiaan GEN-konferenssiin SKEYn delegaattina. Konferenssin teemana oli rauha, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologia.
Konferenssiin osallistui reilut viisisataa henkilöä ympäri maailmaa, ja itselleni avautui ensikertaa syvempi näkymä ekokyläliikkeen potentiaalista rauhan ja oikeudenmukaisuuden rakentajana sekä ilmastonmuutoksen torjujana.
Konferenssiin osallistui reilut viisisataa henkilöä ympäri maailmaa, ja itselleni avautui ensikertaa syvempi näkymä ekokyläliikkeen potentiaalista rauhan ja oikeudenmukaisuuden rakentajana sekä ilmastonmuutoksen torjujana.
Ennen päätapahtumaa järjestettiin GEN-Europen yleiskokous, jossa oli läsnä edustajia lähes kaikista jäsenjärjestöistä. Kokous järjestettiin piirimuotoisena niin, että jokaiselta täydeltä jäsenyhteisöltä oli valittuna piiriin yksi äänestävä edustaja. SKEYtä piirissä edusti Aili Pyhälä, ja Henri Qvick toimi BENin (Itämeren alueen ekokyläverkosto) edustajana. Itselleni yleiskokouksessa herättävimpiä kokemuksia oli todistaa nimenhuutoa, jossa todella havahduin siihen miten laajalta maantieteelliseltä alueelta meitä oli kokoontunut paikanpäälle tekemään päätöksiä ja kuinka monen kansallisen verkoston voima tämän yhteisön taustalla on olemassa.
GEN-Europen uuden hallituksen valinta toteutettiin sosiokraattisena vaalina. Suomesta hallitukseen valittiin Aili Pyhälä. Näin ollen SKEYllä on ensi kertaa edustaja Euroopan ekokyläverkoston ytimessä!
Yleiskokous keski noin kaksi ja puoli päivää, jonka jälkeen suurin osa osanottajista suuntasi kuumille lähteille rentoutumaan ja valmistautumaan tuleviin päiviin.
GEN-Europen uuden hallituksen valinta toteutettiin sosiokraattisena vaalina. Suomesta hallitukseen valittiin Aili Pyhälä. Näin ollen SKEYllä on ensi kertaa edustaja Euroopan ekokyläverkoston ytimessä!
Yleiskokous keski noin kaksi ja puoli päivää, jonka jälkeen suurin osa osanottajista suuntasi kuumille lähteille rentoutumaan ja valmistautumaan tuleviin päiviin.
Uusi GEN Europen hallitus sekä työntekijät esittäytyvät pääteltassa.
Sitten itse konferenssiin...
Jokaiselle neljälle päivälle oli valittu oma pääteema, jota käsiteltiin monipuolisesti aamun avainpuheenvuoroissa, hätäfoorumissa ja eri työpajoissa. Teemat olivat suuria ja ajankohtaisia. Uutta konferenssissa oli hätäfoorumit, joissa syvennyttiin todella pohtimaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin.
Ensimmäinen päivä oli varattu ekokylille, ja aamulla kuulimme kuulumisia kaikkien eri maanosien ekokyläverkostoista. Kuulin konferenssissa, että tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun kaikki maanosat olivat samanaikaisesti edustettuina tapahtumassa. Maapallo tuntui yhtäkkiä todella pieneltä ja globaalit ratkaisut mahdollisilta, kun sai kuunnella niin monenlaisia puheenvuoroja tärkeistä teemoista.
Toisen päivän teema oli rauha. Aamun puheenvuorot menivät todella tunteisiin, kun kuulimme henkilökohtaisia ja ajankohtaisia kertomuksia Sri Lankan jälleenrakentamisesta, sodan runtelemasta Kamerunista, Ukrainan sodasta, Palestiinalaisten ja Israelilaisten rauhanikkunatyöskentelystä ja Etelä-Amerikassa vuosia kiertäneestä rauhan karavaanista jne... (intensiivistä edes yrittää kirjoittaa tätä auki).
Rauha ja mikä rooli ekokylillä ja ekokyläliikkeellä sen rakentamisessa on?
Kolmannen päivän teema olikin sitten ekologia. Olin jo niin ähkyssä edellisen päivän annista, että tämä päivä piti ottaa vähän rauhallisemmin. Suurimman annin ekologian teemasta sain Albert Batesin biohiili mestari-oppitunnilta, jossa käytiin lyhyesti ja intensiivisesti läpi, kuinka biohiiltä tekemällä hiili voidaan sitoa takaisin ilmakehästä maaperään pitkäksi aikaa ja taistella näin ilmastonmuutosta ja hiilipäästöjä vastaan. Albert kertoi meille mitä kaikkea biohiilestä voisi valmistaa ja mihin kaikkeen sitä voisi hyödyntää yhteiskunnallisella tasolla. En saanut tehtyä muistiinpanoja niistä laskelmista, kuinka paljon hiiltä olisi sidottavana ilmakehästä ja merestä takaisin, jotta tilanne tasapainottuisi, mutta nämä tiedot löytyvät hänen tuoreesta kirjastaan BURN the climate cool. Hänen viestinsä kuitenkin oli se, että vaikka ladattua biohiiltä käytettäisiin kaikkien maailman peltojen lannoittamiseen, se ei vielä riittäisi. Hiiltä tulisi sitoa takaisin maaperään vielä paljon enemmän. He ovat jalostaneet biohiilestä muovinkaltaisia korvikkeita, ja hän suositteli hiilen käyttöä mm. osana savirappausta (n. 2% kokonaismassasta, jolloin hiilen rakenne suojaa mm. säteilyltä, puhdistaa ilmaa samalla ja tekee materiaalista kovempaa) tai asfalttiin sekoitettuna. Tukholmassa on tehty kokeita biohiilen lisäämisestä asfalttiin, ja sen on tutkittu puhdistavan kaupungin hulevesiä, lisäävän kadunvarsipuiden hyvinvointia ja parantaneen kaupungin ilmaa yms. Tämä positiivinen tulos on innoittanut ruotsalaisia tekemään lisää vastaavia biohiiliasfaltteja, joihin hiili kuulemma tuodaan Suomesta.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemapäivä jäi osaltani lyhyeksi, kun jouduin jo iltapäivällä lähtemään eteenpäin konferenssista, joten tämän teeman syvällisempi käsittely ja ymmärtäminen lienee vielä edessä.
Jokaiselle neljälle päivälle oli valittu oma pääteema, jota käsiteltiin monipuolisesti aamun avainpuheenvuoroissa, hätäfoorumissa ja eri työpajoissa. Teemat olivat suuria ja ajankohtaisia. Uutta konferenssissa oli hätäfoorumit, joissa syvennyttiin todella pohtimaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin.
Ensimmäinen päivä oli varattu ekokylille, ja aamulla kuulimme kuulumisia kaikkien eri maanosien ekokyläverkostoista. Kuulin konferenssissa, että tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun kaikki maanosat olivat samanaikaisesti edustettuina tapahtumassa. Maapallo tuntui yhtäkkiä todella pieneltä ja globaalit ratkaisut mahdollisilta, kun sai kuunnella niin monenlaisia puheenvuoroja tärkeistä teemoista.
Toisen päivän teema oli rauha. Aamun puheenvuorot menivät todella tunteisiin, kun kuulimme henkilökohtaisia ja ajankohtaisia kertomuksia Sri Lankan jälleenrakentamisesta, sodan runtelemasta Kamerunista, Ukrainan sodasta, Palestiinalaisten ja Israelilaisten rauhanikkunatyöskentelystä ja Etelä-Amerikassa vuosia kiertäneestä rauhan karavaanista jne... (intensiivistä edes yrittää kirjoittaa tätä auki).
Rauha ja mikä rooli ekokylillä ja ekokyläliikkeellä sen rakentamisessa on?
- Tuhotut elinympäristöt täytyy jälleenrakentaa elinkelpoisiksi asuinympäristöiksi. Ekologinen lowteck rakentaminen voi olla todella avuksi. Viherrakentaminen ja puutarhan hoito voivat auttaa eteenpäin menemisessä myös henkisesti, kun on jotain mitä tehdä yhdessä. Paikka, jossa alkaa hiljalleen puhua siitä mitä on tapahtunut ja kohdata toisia. Toisaalta halu tuoda vakautta kaoottiseen elinympäristöön rakentamalla luonnonmukaisia järjestelmiä myös konfliktien keskelle.
- Joissakin konflikteissa ekokylä on ollut ensimmäinen paikka, jossa konfliktien eri osapuolet ovat voineet tavata toisiaan neutraalilla maaperällä ja keskustella rauhasta. Esim. Tamera Portugalissa tekee tällaista työtä kuin myös Bagnaian ekoyhteisö, joka emännöi konferenssia.
Kolmannen päivän teema olikin sitten ekologia. Olin jo niin ähkyssä edellisen päivän annista, että tämä päivä piti ottaa vähän rauhallisemmin. Suurimman annin ekologian teemasta sain Albert Batesin biohiili mestari-oppitunnilta, jossa käytiin lyhyesti ja intensiivisesti läpi, kuinka biohiiltä tekemällä hiili voidaan sitoa takaisin ilmakehästä maaperään pitkäksi aikaa ja taistella näin ilmastonmuutosta ja hiilipäästöjä vastaan. Albert kertoi meille mitä kaikkea biohiilestä voisi valmistaa ja mihin kaikkeen sitä voisi hyödyntää yhteiskunnallisella tasolla. En saanut tehtyä muistiinpanoja niistä laskelmista, kuinka paljon hiiltä olisi sidottavana ilmakehästä ja merestä takaisin, jotta tilanne tasapainottuisi, mutta nämä tiedot löytyvät hänen tuoreesta kirjastaan BURN the climate cool. Hänen viestinsä kuitenkin oli se, että vaikka ladattua biohiiltä käytettäisiin kaikkien maailman peltojen lannoittamiseen, se ei vielä riittäisi. Hiiltä tulisi sitoa takaisin maaperään vielä paljon enemmän. He ovat jalostaneet biohiilestä muovinkaltaisia korvikkeita, ja hän suositteli hiilen käyttöä mm. osana savirappausta (n. 2% kokonaismassasta, jolloin hiilen rakenne suojaa mm. säteilyltä, puhdistaa ilmaa samalla ja tekee materiaalista kovempaa) tai asfalttiin sekoitettuna. Tukholmassa on tehty kokeita biohiilen lisäämisestä asfalttiin, ja sen on tutkittu puhdistavan kaupungin hulevesiä, lisäävän kadunvarsipuiden hyvinvointia ja parantaneen kaupungin ilmaa yms. Tämä positiivinen tulos on innoittanut ruotsalaisia tekemään lisää vastaavia biohiiliasfaltteja, joihin hiili kuulemma tuodaan Suomesta.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemapäivä jäi osaltani lyhyeksi, kun jouduin jo iltapäivällä lähtemään eteenpäin konferenssista, joten tämän teeman syvällisempi käsittely ja ymmärtäminen lienee vielä edessä.
Ruokailuhetki pinjan varjossa.
Nämä olivat suurimpia teemoja ja tärppejä jotka kolahtivat itseeni konferenssin aikana. Toki tarjolla oli paljon muutakin ja jonkun toisen kuulumisista voisi saada jokseenkin erilaisen kuvan tapahtumasta, niin kokonaisvaltaisesti kaikenlaista oli tarjolla. Tämän lisäksi lämpimät Italian illat olivat täynnä kulttuuria, musiikkia, teatteria ja viiniäkin. Kaiken asian ja ohjelman oheen mahtui paljon kohtaamisia, jakamista, maukasta ruokaa, yhteisöllisyyttä ja lämpöä.
Viimeisenä iltana ennen lähtöäni paluumatkalle oli täysikuu ja lähes täydellinen kuunpimennys, josta en tiennyt ennakolta. En ole aiemmin päässyt seuraamaan kuunpimennystä ulkona lämpimässä ilmastossa, joten kokemus oli varsin juhlava ja erityinen. Olin päässyt alustamaan viimeistä konferenssi-iltaani naistenpiirillä, ja yöllä suuri osa konferenssikävijöistä kokoontui spontaaniin piirisikermään seuraamaan pimennystä. Hetki oli taianomainen ja teki minuun suuren vaikutuksen kauneudessaan.
Kotiin lähtiessäni koin syvää rauhaa ja inspiraatiota kaikesta kokemastani. Kokemus vahvisti tunnettani siitä, että juuri ekokylät ja ekokyläverkostot ovat se perhe ja yhteisö, jolta riittää ammennettavaa ja opittavaa maailman ongelmien ratkaisemiseksi ja jonka viestien ja kokemuksen levittämiseen olen syvästi motivoitunut.
Lämmöllä
Suvi
Viimeisenä iltana ennen lähtöäni paluumatkalle oli täysikuu ja lähes täydellinen kuunpimennys, josta en tiennyt ennakolta. En ole aiemmin päässyt seuraamaan kuunpimennystä ulkona lämpimässä ilmastossa, joten kokemus oli varsin juhlava ja erityinen. Olin päässyt alustamaan viimeistä konferenssi-iltaani naistenpiirillä, ja yöllä suuri osa konferenssikävijöistä kokoontui spontaaniin piirisikermään seuraamaan pimennystä. Hetki oli taianomainen ja teki minuun suuren vaikutuksen kauneudessaan.
Kotiin lähtiessäni koin syvää rauhaa ja inspiraatiota kaikesta kokemastani. Kokemus vahvisti tunnettani siitä, että juuri ekokylät ja ekokyläverkostot ovat se perhe ja yhteisö, jolta riittää ammennettavaa ja opittavaa maailman ongelmien ratkaisemiseksi ja jonka viestien ja kokemuksen levittämiseen olen syvästi motivoitunut.
Lämmöllä
Suvi
RSS Feed
