Sosiaalisen kestävyyden työkaluja ja matriarkaalista kulttuuria Italiassa
Olin toukokuussa 2023 naisille suunnatulla Ecovillage Design Education (SHE-EDE) -kurssilla, joka oli upea kokemus. Pääsin kurssille mukaan SKEY:n EU-rahoitetun CLIPS-liikkuvuushankkeen ansiosta, jossa moni skeyläinen on päässyt oppimaan erityisesti sosiaalisen kestävyyden taitoja. Kiitos tästä SKEY:lle ja kaikille CLIPS-hankkeessa toimineille! Olin jo aiemmin opiskellut sosiaalisen kestävyyden taitoja SKEY:n CLIPS-opintopiirissä noin vuoden ajan, ja halusin oppia lisää.
Yleensä EDE-kursseilla opiskellaan Gaia Educationin opetussuunnitelman mukaisesti kestävyyden kaikkia neljää osa-aluetta (ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys), mutta kurssien painopisteet vaihtelevat. SHE-EDE:ssä painotettiinkin eniten sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden aiheita. Lisätietoa SHE-EDE:n sisällöistä ja EDDE-kursseista löytyy SHE-EDE:n (https://www.dancing-goddess.org/) ja Gaia Educationin (https://www.gaiaeducation.org/ede-curriculum-en) nettisivuilta.
Naiskeskeisyyden lisäksi kurssilla oli erityistä se, että se oli suunniteltu Joanna Macyn ”yhteyttä palauttavan työn” mallin mukaan (’The Work That Reconnects’, kirjasta The Work That Reconnects, jota ei valitettavasti ole vielä suomennettu). Lisäksi kurssin ohjelmaan oli varattu joka aamu aikaa kehollisuusharjoituksille, jotka ohjasivat maadoittumaan omaan kehoon. Muissakin kurssin harjoituksissa kehotettiin usein kuuntelemaan omaa kehoa ja vaistoa, niiden viestejä ja viisautta. Se oli ihanaa vastapainoa muulle elämälle, jossa liian usein olen ajatellut kaikkea vain pääni kautta, kunnes keho on muistuttanut olemassaolostaan vaikkapa sairastumalla. Uskon myös, että kehollisuuden keskeisyys auttoi jaksamaan tiiviin kurssiohjelman kanssa.
Kuukauden pituiseen kurssiin mahtui valtava määrä oppimista niin teoriassa kuin käytännössäkin, joten tässä blogikirjoituksessa avaan kurssilta päällimmäisiksi mieleen jääneitä asioita. Ensin kerron lyhyesti laulukulttuurista ja luotsaustaitojen oppimisesta, ja sitten avaan pidemmin naiseuden teemaa ja sen juhlistamista. Lopussa vielä vinkit sosiaalisen kestävyyden opintopiiristä ja muusta SKEY:n toiminnasta!
Oli ihanaa laulaa päivittäin! Se rytmitti päivää, sitoi osallistujia yhteen ja tarjosi tekemistä niihin hetkiin, kun odotettiin myöhästelijöitä saapuviksi työpajoihin. Oli myös upeaa huomata, miten aktiivisesti kaikki kuuntelivat toisiaan laulaessa: emme olleet ammattilaisia tai välttämättä edes kovin kokeneita laulajia, mutta opimme laulujen sanat ja melodiat kuuntelemalla toisiamme, eikä kenenkään laulu peittänyt muita alleen. Kurssin jälkeen olenkin usein ikävöinyt yhteislauluja.
Opin kurssilla valtavasti siitä, miten ohjaajat luotsasivat työpajoja kukin omalla erityisellä tyylillään. Erityisesti ne muutamat kerrat, kun Annabelle Schapals pohti ääneen omaa luotsaamistaan ja sitä, miten siinä voisi parhaiten edetä, olivat hyvin opettavaisia. Olen itsekin kuvailutulkkauksen ja permakulttuurin perusteiden opettajana pyrkinyt samansuuntaisesti inhimilliseen ja pohtivaan opetustyyliin, ja koin sen nyt hyvin antoisana oppilaan näkökulmasta.
Uskaltauduin itse myös luotsaamaan pari jokseenkin haastavaa sosiokraattista päätöksentekoprosessia: yhden omassa lähiryhmässäni ja toisen koko ryhmän kesken. Tuntui hyvältä onnistua molemmissa saamaan päätös aikaiseksi – erityisesti jälkimmäisessä tilanteessa, kun tilanne oli sekava ja kaikki jo valmiiksi väsyneitä.
Olin aiemmin osallistunut SKEY:ssä sosiokraattiseen päätöksentekoon, mutten ollut uskaltanut luotsata sellaista, koska sosiokratia tuntui vielä sen verran vieraalta. Kurssin jälkeen olen kuitenkin jo harjoitellut luotsaamista onnistuneesti käytännössä ja saanut lisää itseluottamusta. Ymmärrän myös entistä paremmin, miten upea työkalu sosiokratia on! Päätöksiä tekevät ne, joihin päätökset vaikuttavat, ja päätöksistä pyritään tekemään vain riittävän hyviä tällä erää ja riittävän turvallisia testattavaksi.
Ennen kurssin alkua järjestettiin etätapaaminen, jossa keskustelimme pienryhmissä odotuksistamme. Odotimme mielenkiinnolla ja hieman epäröidenkin, millaista olisi jakaa tilaa kuukauden ajan vain naisten kanssa. Tunnistimme sen, että myös me naiset olemme kasvaneet mies- ja valtakeskeisessä eli patriarkaalisessa maailmassa ja oppineet sen tavoille – millaista olisi kohdata ja työstää niitä käytösmalleja keskenämme?
Yhtenä omana toiveenani kurssille mennessä oli naiseuden kokeminen voimavarana. Olen viime vuosina tutustunut feminismiin, yhdenvertaisuusteemoihin ja mieskeskeisen kapitalismin moninaisiin vaikutuksiin yhteiskunnassa ja arkielämässä, ja sellaisessa oppimisprosessissa on tarjolla ainakin itselläni ollut sekä voimaantumisen että uhriutumisen polut yhtä aikaa:
Yhtäältä olen kokenut saaneeni paljon voimaa siitä, että osaan nyt sanoittaa ääneen asioita, jotka ovat vaikuttaneet elämääni lapsesta saakka (kiitos mm. Tympeät tytöt, #metoo-liike ja Kroonisesti ärhäkkä!). Sitä kautta olen pystynyt myös kyseenalaistamaan syvään iskostettuja rakenteita ja tapoja, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Toisaalta vuosisatoja jatkunut naisten, muunsukupuolisten jne. alistaminen tuntuu niin ylivoimaiselta taakalta, että sen todistaminen vielä vuonna 2024 on välillä kovin uuvuttavaa ja turhauttavaa, ja tunnustan itsekin ajautuneeni välillä uhriutumisen polulle.
Oli upeaa todistaa, miten kurssin aikana monet osallistujat voimaantuivat ja alkoivat ymmärtää patriarkaatin vaikutuksia yhteiskunnassa, kun kurssikonseptin luoja, matriarkaalisten yhteiskuntien asiantuntija Sabina Santovetti oli kertonut meille sekä matriarkaalisten että patriarkaalisten yhteiskuntien historiasta ja nykypäivästä. Eräskin kurssilainen kertoi silmiensä avautuneen aivan uudella tavalla, ja aikoi tästä eteenpäin myös puuttua arkipäivän syrjintään aktiivisemmin kuin ennen. Itselleni yksi kurssin suurimmista anneista oli se, että koen nyt aivan uudenlaista kunnioitusta ja rakkautta naisia ja naiseutta kohtaan. Sellaista, joka ei ole pois muilta sukupuolilta, vaan auttaa näkemään naiseuden upeutta kaikissa muodoissaan.
Yksi kurssin jatkuva teema oli sekin, mikä ylipäätään on nainen, ja mitä naiseus on, kun todella otetaan huomioon naiseuden moninaisuus. Lopullisia vastauksia ei kurssilla keksitty, jos niitä ylipäätään on olemassa. Mielestäni Abigail Thorn tarjosi kuitenkin Philosophy Tube -kanavallaan tähän mennessä parhaan vastauksen tähän kysymykseen: naiseus on eräänlainen kasa piirteitä, ja jos jollakulla on tarpeeksi monta siihen kasaan kuuluvaa piirrettä, hän on nainen. Vähän samalla tavoin voi ajatella määrittyvän sen, kuka on ”cool”. (https://www.youtube.com/watch?v=koud7hgGyQ8)
Kiitän kurssiosallistumiseni mahdollistamisesta Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt SKEY ry:tä, EU:ta (jonka muuten tulkitsen matriarkaaliseksi projektiksi!) ja Satua! Ja suosittelen muillekin SKEY:n toimintaa: siellä on upeita, herkkiä ja taitavia ihmisiä rakentamassa monenlaisia yhteisöjä. Siellä myös harjoitellaan kestävää elämää käytännössä.
SKEY:n toiminnasta tarkempia tietoja täällä nettisivuilla ja sähköpostilistalla.
SKEY:n Oulun paikallisryhmässäkin harjoitellaan sosiaalista kestävyyttä käytännössä, ja välillä tehdään CLIPS-harjoituksia pienryhmissä. Oulun yhteisöllisen asumisen ryhmä tapaa joka kuun ensimmäisenä maanantaina klo 18 Valveella. Lisätietoa: https://sites.google.com/view/oulunyhteisollinenasuminen/
Värikästä syksyä!
Niina Ollanketo