Euroopan ekokyläverkoston kokoontuminen järjestetään tänä vuonna Unkarissa!
Mukaan ovat tervetulleita kaikki! Lisätietoja tapaamisesta päivitetään osoitteeseen https://ecovillagegathering.org. Seuraava kirjoitus viime vuoden tapahtumasta saattaa olla Unkarin retkeä harkitseville kiinnostava, joskin pitkä. Teksti tarjoaa myös perustiedot GEN:in toiminnasta ja rakenteesta.
Reissuraportti: GEN Europe General Assembly & Gathering 2024
Ekokyläverkoston rakenteesta ja toiminnasta
GEN:illa on eri organisaatiot eri maanosissa: GEN Europe toimii Euroopassa, CASA on Latinalaisen Amerikan kestävien yhteisöjen neuvosto, GEN North America (GENNA) rakentaa verkostoa Pohjois-Amerikassa, GEN Africa on afrikkalainen ekokyläverkosto ja GENOA on Oseaniassa ja Aasiassa toimiva järjestö. Lisäksi GEN:in sisällä ja rinnalla toimii eri osa-alueisiin erikoistuneita järjestöjä, kuten nuorten ekokyläosallisuutta tukeva NextGEN, yhteisövetoisten ilmasto- ja kestävyysaloitteiden verkosto ECOLISE, sekä koulutusjärjestö Gaia Trust. Maailmanlaajuisten ekokyläverkostojen tavoite on yhdistää ekokyliä, tiedottaa niistä maailmalle sekä tukea ja edistää yhteisöllistä, kokonaisvaltaisesti kestävää ihmiselämää maan päällä. Kokoontumisessa puhunut liikkeen perustaja Ross Jackson sanoi: jo 1980-luvun lopussa oli näkyvää, mikä globaalissa järjestelmässä on pielessä ja mitä meidän tulisi tehdä korjataksemme asiat, mutta järjestelmästä puuttui se taho, joka tuon muutoksen toimeenpanisi. Emme tarvitse lisää tutkimuksia ja konferensseja kertomaan ”tutuista” ongelmista ja niiden ratkaisuista, vaan toimintaa. Tämän vuoksi kansainvälisen ekokyläverkoston perustajat näkivät tärkeimmäksi toimekseen tukea olemassa olevia ekokyliä ja -yhteisöjä, sekä uusien sellaisten muodostumista.
GEN Europen vuosittaisen yleiskokouksen yhteydessä toteutetaan aina myös kokoontuminen, joka on luonteeltaan festivaali. Ohjelmassa on monenlaisia työpajoja, luentoja ja puheita, keskusteluja, näyttelyitä, konsertteja, tansseja, elokuvia ja muuta ohjelmaa. Paikalle saapuu todella paljon ihmisiä, tällä kertaa n. 800, joista valtaosa vasta kokoontumiseen. Ensin kuitenkin pidetään yleiskokous, eli hoidetaan virallinen ja byrokraattinen osuus yhdessä pois alta, ja sitten on juhlan aika. Minulle oli paitsi kiinnostavaa päästä tutustumaan emojärjestön rakenteeseen ja toimintaan, niin myös helpotus tulla paikalle jo ennen väestöräjähdystä. Me yleiskokoukseen osallistuneet saimme siis pehmeän laskun suureen ihmisjoukkoon ja intensiiviseen sosiaalisuuteen. Yleiskokouksen porukka myös poikkesi hieman koko festivaalin osallistujajoukosta: paikalla oli vain ekokylien ja -yhteisöjen asukkaita, sekä järjestöaktiiveja kansallisista ja kansainvälisistä verkostoista. Festivaalin osallistujista suuri osa puolestaan vaikutti olevan vasta kiinnostunut ekokylistä tai muulla tavoin yhteisöllisestä toiminnasta ja yhteisöjen muodostamisesta. Tämä kertonee siitä tarpeesta, joka yhteisöllisyydelle ja yhteisötaitojen oppimiselle on.
Vuoden 2024 kokoontumisen tapahtumapaikka
Yleiskokous
Kuluneen vuoden toimintaa käytiin läpi niin emojärjestön kuin paikallisjärjestöjenkin tasolla. Yhdessä ideoitiin tapoja vahvistaa koko verkostoa ja liikettä talouden, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten kysymysten näkökulmasta. Kaikki GEN Europen sisäiset osa-alueet käsiteltiin siten, että niistä vastaavat työntekijät esittelivät aiheen ja vastasivat sitä koskeviin kysymyksiin. Viimeisenä päivänä pidettiin sitten virallinen vuosikokous, jota laillisen järjestön toiminnalta edellytetään. Kaikki päätökset oltiin käytännössä jo tehty aiempina päivinä keskustellen ja sosiokraattisin prosessein, ja työntekijöiden sekä valtuuston työstämät asiat käyty yhteisesti läpi. Vuosikokouksessa keskityttiin viemään homma läpi virallisen etiketin mukaan. Kokous sujuikin melko sukkelasti, ja iltaohjelmana oli hulvaton muotinäytös. Näytöksen malleina ja tuomareina toimivat yleiskokouksen osallistujat. Monen asu oli pikaisesti sovellettu paikalta löytyvistä tarvikkeista. Catwalkilla nähtiin mm. saviolkitalo, makuupussi, lammas, saunanraikas suomalainen, sekä sateessa ja tuulessa tarpovia hollantilaisia. Päivä, ja samalla koko yleiskokous, päättyi tansseihin.
Kokous oli mielestäni taitavasti rakennettu, ja ohjelman vetivät läpi osaavat yhteisöluotsit. Yhden ihmisen luennointia ei kokouksessa juuri kuultu, vaan asiat esiteltiin ytimekkäästi. Takapuolten puutuessa istuminen keskeytettiin ja toteutettiin liikkumista vaativia ryhmätehtäviä, tai lyhyt tauko esimerkiksi laulun, hengitysharjoituksen tai jumppaliikkeen muodossa. Yleiskokous tarjosi lyhyessä ajassa hyvän ja kattavan käsityksen Euroopan ekokyläverkoston toiminnasta ja käytännöistä, ja hupiakin mahtui mukaan.
Paikallisten verkostojen toiminnasta kuuleminen oli todella mielenkiintoista. Toimijat eri puolilta kertoivat ideoistaan, resursseistaan, siitä mitä toimintaa on ollut ja millaisia käytäntöjä on koettu toimiviksi, sekä mitä haasteita heidän toiminnassaan ja olosuhteissaan on. Ukrainan ekokylien tilanne sai sekä kuulijoiden että kuulumisten kertojien tunteet pintaan. Sota vaikuttaa koko Itä-Eurooppaan, ja toiveena oli saada alueelle kansainvälisen yhteisön huomiota ja tukea. Opin myös, että GEN Europen jäsenyhteisöinä on useampi vallattu kylä tai yhteisö. Yksi Hollannin vallatuista ekokylistä on tällä hetkellä nomadiyhteisö, sillä heidät on poliisin toimesta häädetty kotipaikastaan. Ekokyliä on todella moneen lähtöön, kuten niissä eläviä ihmisiäkin. Kaikkiaan kuitenkin valkoiset, hyväosaiset, syntyperäiset eurooppalaiset ovat Euroopan ekokylissä yliedustettuina maanosan muuhun väestöön nähden -luultavasti juuri kapitalististen ajatustottumusten vuoksi, sillä myös ekokylät kärsivät yksilö- ja rahakeskeisestä maan”omistus”ajattelusta. Ekokyläkokoontumisessakin tämä näkyi, sillä osallistumisen hinta on pienituloiselle korkea, jopa saavuttamaton.
Vierailu Sunnemon ekokylään
Omistuspohjan Johan toivoo hiljalleen muuttuvan siten, että tilasta lohkotaan rakennuspaikkoja yhteisön jäsenille. Kylän jäsenet ostavat Johanilta itselleen palan maata, johon rakentavat talonsa.
Yksi talo olikin jo rakenteilla. Sitä meille ystävällisesti esitteli Jonas, kesken rakennustöidensä. Jonas oli parhaillaan työstämässä savirappauksia seiniin, tästä aiheesta juttua porukassa sitten riittikin. Kaikki ei ollut mennyt ensikertalaiselta ihan putkeen, mutta kokemusta oli karttunut mukavasti ja talonrakennus edennyt reippaasti. Seosaineena saven kanssa Jonas oli käyttänyt järviruokoa, joka on hänen mukaansa olkea toimivampi aines: savi on sen ansiosta käsille miellyttävää työstää. |
Ekokyläkokoontuminen (GEN Gathering)
Israelin toimet Palestiinassa olivat tapahtumassa esillä monin tavoin: rauhantyön näkökulmasta, palestiinalaisten oikeuksien näkökulmasta, sekä tapahtumassa ilmenneiden jännitteiden muodossa. Palestiinan tilanteesta muistuttavia käsin kirjoitettuja lappuja ilmestyi sinne tänne, ja niitä myös revittiin ahkerasti pois. Konfliktin ja sodan raakuuksien esilläolo muistutti yhteisökuplaa siitä, minkä kanssa Palestiinassa ja Ukrainassa nyt eletään. Aihetta käsiteltiin mm. koko festivaaliväen yhteisessä rauhanrukouksessa. |
Tapahtuman työpajatarjonnasta
Monella osallistujalla tuntui olevan todellinen valinnan vaikeus tällaisen runsauden edessä. Useat työpajoista olivat erittäin laadukkaita, mutta tasoa saattoi olla vaikea ennustaa etukäteen. Kaikki työpajat, joihin itse osallistuin, olivat aivan loistavia! Valitsin sellaisia kiinnostuksen kohteita, jotka ovat seuranneet elämässä mukana jo pitkään. Tämän vuoksi paras anti ei ollutkaan tiedollisella puolella, vaan uusissa ja innostavissa näkökulmissa, antoisassa keskustelussa ja vuorovaikutteisissa harjoitteissa. |
Ängsbackan puutarha
Yhtenä päivänä osallistuin ilmoitustaululla ilmoitettuun, Ängsbackan puutarharyhmän järjestämään puutarhaesittelyyn. Pieni puutarharyhmä koostui vapaaehtoistyöntekijöistä, joista kolme oli sitoutunut viljelyyn koko kasvukaudeksi. Yksi heistä oli aloittanut jo talvella tekemällä viljelysuunnitelman ja ensimmäiset kylvöt taimikasvatukseen, kaksi muuta oli liittynyt mukaan keväällä. He kolmestaan muodostivat puutarhan ydintiimin, joka vastasi käytännön viljelytyön lisäksi lyhytaikaisempien vapaaehtoistyöntekijöiden ohjaamisesta. Puutarha sijaitsee Ängsbackassa keskeisellä paikalla, mutta siitä huolehtiminen ei ole korkealla kurssikeskuksen prioriteeteissa, sillä tapahtumajärjestäminen tarvitsee puutarhaa lähinnä koristeeksi. Koristekasveja viljeltiinkin sekä puutarha-alueen näyttävyyden vuoksi, että tapahtumien kukka-asetelmissa käytettäväksi.
Ainakin tämän vuoden tiimiläisillä oli halu olla myös tärkeämmässä roolissa kurssikeskuksen keittiön suhteen. He olivat keskittyneet tuottamaan sellaisia raaka-aineita, jotka olisivat ulkopuolelta ostettuina kalliita (kuten tuoreet mausteyrtit). Ryhmä oli muutoinkin pyrkinyt lisäämään keittiön käyttöön viljeltävän ruoan osuutta tänä vuonna, miettien taloudellisen kannattavuuden lisäksi sitä, ettei paikallisesti viljeltyjen raaka-aineiden käyttö aiheuttaisi liiaksi haittaa keittiön tehokkuudelle (esim. ei paljon pesemistä ja kuorimista). Ruoka- ja koristekasvien lisäksi puutarhalla viljeltiin lääkeyrttejä ja mesikasveja pölyttäjille. Tämän vuoden puutarhatiimi oli hyvin permakulttuurisuuntautunut. He olivat panostaneet uusien hedelmäpuiden, marjapensaiden, sekä monivuotisten ruoka- ja lääkekasvien istutukseen, koska yksi Ängsbackan puutarhatoiminnan ilmeisistä haasteista on tekijöiden vuosittainen vaihtuvuus ja käytettävissä olevan osaamisen epävarmuus. Haasteissa korostui tekijöiden tiuhan vaihtuvuuden lisäksi yhteisön arvostuksen puute viljelytyötä ja ruokaomavaraisuuden lisäämistä kohtaan. Näiden seikkojen vuoksi maaperän sitoutunutta hoitoa ja elvyttämistä sekä puutarhan kehittämistä on ollut vaikea edistää.
Puutarhan esittelykierros oli vapaaehtoistyöntekijöiden itse organisoima. He olivat hyvin ilahtuneita siitä kiinnostuksesta, jota esittelyn osallistujat heidän työtään ja Ängsbackan kasvimaata kohtaan osoittivat. Vaikka viljelymaaksi budjetoitu pinta-ala on pieni ja kurssikeskuksen kävijämäärä suuri, oli tämän vuoden tiimillä sitoutunut kutsumus hoitaa maata ja tuottaa terveellistä, paikallista ja laadukasta lisää keittiön antimiin. GEN-festivaalin aikana puutarhalla olikin erityinen asema: joka ruokailulla oli vähintään yhtä raaka-ainetta omasta takaa. Puutarhalaiset tähdensivät kompostoinnin merkitystä, sillä Ängsbackan maa on tiivistä savea, ja biojätettä syntyy keittiöltä runsaasti. Ainoastaan kypsentämättömät kasviperäiset jätteet menevät kompostiin, kaiken muun hoitaa pois paikalta kunnallinen jätehuolto. Tästä huolimatta kompostikasa oli vaikuttavan kokoinen, ja sitä hoidettiin ahkerasti: kääntäminen tehtiin kerran tai jopa kahdesti viikossa, jotta suuri määrä biomassaa kompostoituisi mullaksi nopeasti. Puutarhalaiset olivat rakentaneet kasvimaan viihtyisyyden ja näkyväksi tulon parantamiseksi hengailupaikkoja viljelysten keskelle, sekä järjestäneet naisten aidanrakennustalkoot, joissa opeteltiin yhdessä aidan rakentamista ja toteutettiin hauskasti kiemurteleva risuaita puutarhan laidalle.
Festaritunnelmia
Itse olin toripäivässä vain osallistujan roolissa, mutta silti tilanteeseen mukaan meneminen vaati ensin hiukan hengittelyä. Avuksi oli myös toverin luja ja ystävällinen ote, jolla minut sitten sullottiin erään pöydän ääreen auenneeseen pieneen koloseen, johon juuri mahduin seisomaan. Sillä tavoin imeydyin toriluuppiin, jossa etenin pöydän ääreltä toiselle, tiiviin ihmisvirran rytmissä myötäpäivään kulkien. Hymyilevät, puhuvat suut edessäni vaihtuivat, ja silmäni kohdistuivat aina uusiin katseisiin: keskittyneisiin, harhaileviin, tiukkoihin, pehmeisiin, avoimiin, suljettuihin, kysyviin, nauraviin katseisiin. Kierroksen aikana minut tuutattiin täyteen erilaista tietoa, kokemuksia, mielipiteitä, esitteitä, kirjoja, kutsuja tulla tutustumaan kaikenlaisiin paikkoihin ja osallistumaan kaikenlaisiin juttuihin: varsinainen tehopaketti sitä sun tätä.
Tapahtuman päätösseremoniassa toistuivat monet avajaisista tutut elementit. Taas kohdattiin tuntemattomia väkijoukon seasta. Oli hauska huomata, kuinka sekä oma olotila että osallistujajoukon jakama yhteinen tila olivat näissä muutamassa päivässä muuttuneet. En ollut muuttunut hurmioituneeksi hipiksi, mutta oli jo helpompaa keskittyä toiseen ihmiseen tungoksesta ja kaikista aistiärsykkeistä huolimatta. Myös muiden ihmisten olemus vaikutti rennommalta. Oli aika erota niistä kivoista tyypeistä, joihin olin tapaamisen aikana tutustunut. Nämä kohtaamiset olivat lahja, jonka myötä aukesi hiukan laajempi maailma, ja jotka vahvistavat jonkinlaista myönteistä tulevaisuuden uskoa. Koin ja näin, miten paljon ja erilaisia ihmisiä eri puolilla työskentelee jokseenkin samojen päämäärien eteen, omalla tavallaan ja omalla toimintakentällään. Ja vaikka emme ole yhtä mieltä kaikesta (siitäkään, mikä on kestävää), on tärkeää, että eri toimintakentät ovat aktiivisia. Jonkun täytyy tuoda näitä aiheita julkiseen keskusteluun, yhteiskunnalliselle tasolle, päätöksentekoon, aktivismiin, käytännön tekemiseen, lasten kasvatukseen, jokapäiväiseen elämään, ruohonjuuritason yhteisöihin, perinteisiin kyläyhteisöihin ja kaupunkien naapurustoihin.
Kotimatkalla meitä oli kuusi SKEY:läistä samassa laivassa, ja reissu sai hyvän päätöksen, kun pidimme vielä kannella yhteistä piiriä ennen nukkumaanmenoa. Oivallusten ja olotilojen jakaminen luottamuksen ilmapiirissä vaikutti sujuvan vaivatta, ja moni mainitsi tunteen ja/tai tiedon, että mukana oli hienoja aineettomia tuliaisia. Ikäviäkin tuliaisia oli, sillä moni festivaalin osallistujista oli kipeänä (joko jo festareilla, kotimatkalla, tai viimeistään kotona).