Mitä ovat elävät siemenpankit?
Elävillä siemenpankeilla tarkoitetaan viljelmiä, joilla tuotetaan (ruoka)kasvien laadukkaita kylvösiemeniä. Elävä siemenpankki -toisin kuin siemenpankki, jossa siemenet säilytetään jäädytettyinä- on jatkuvasti paikallisiin olosuhteisiin sopeutuva ja kehittyvä siementurva. Eläviin siemenpankkeihin liittyy myös elintärkeän, mutta laajalti kadotetun taidon, siemenviljelyn, ylläpitäminen ja jakaminen. Lisäksi elävät siemenpankit ovat usein avointa, yhteistä ja yhteisöllistä ”omaisuutta” (siinä missä teknologian avulla ylläpidettävät siemenpankkiholvit ovat suurten toimijoiden hallussa: niihin pääsy on rajattua, ja siemenvarasto on palkattujen ammattilaisten yksityisesti tuottama). Elävien siemenpankkien tarkoituksena on siis sekä siementen saatavuuden turvaaminen, että viljelytaidon jakaminen ja ruoantuotannon siirtäminen takaisin paikallistasolle. Siementuotanto on samalla myös ruoantuotantoa, joten hajautettu ja ruohonjuuritasolla organisoitu siemenviljely vahvistaa samalla koko ruokajärjestelmää. Muualla maailmassa on jo toimivia elävien siemenpankkien verkostoja (mm. Navdanya), sekä yksittäisiä suuria siemenpankkipuutarhoita, jotka toimivat siemenviljelyn koulutuskeskuksina (mm. Arche Noah).
Siementuotanto voi olla ylläpitoviljelyä tai jalostustyötä. Tarkoituksena on ylläpitää paikallisiin oloihin sopeutuvaa, geneettisesti monimuotoista ja kestävää ruokakasvien valikoimaa, jossa viljelyn "avaimet" eli siemenet saadaan omasta takaa, ja niitä pystytään tarvittaessa jakamaan laajemmallekin. Elävät siemenpankit ovat samalla paikallisia ruoantuotantojärjestelmiä. Paikallisesti tuotetaan siementä niistä ravintokasveista, jotka ovat muutoinkin seudulla olennaisia ja menestyviä. Eri viljelijät voivat verkostoitua keskenään, jotta kaikkien viljeltävien kasvien siemeniä ei tarvitse tuottaa itse, ja tuotantoa voidaan suunnitella paikallistasolla tarpeiden mukaisesti. Verkosto (tai laaja, yhteinen siemenviljelmä) tarjoaa myös muita mahdollisuuksia jakaa ja oppia yhdessä!
Siementuotanto voi olla ylläpitoviljelyä tai jalostustyötä. Tarkoituksena on ylläpitää paikallisiin oloihin sopeutuvaa, geneettisesti monimuotoista ja kestävää ruokakasvien valikoimaa, jossa viljelyn "avaimet" eli siemenet saadaan omasta takaa, ja niitä pystytään tarvittaessa jakamaan laajemmallekin. Elävät siemenpankit ovat samalla paikallisia ruoantuotantojärjestelmiä. Paikallisesti tuotetaan siementä niistä ravintokasveista, jotka ovat muutoinkin seudulla olennaisia ja menestyviä. Eri viljelijät voivat verkostoitua keskenään, jotta kaikkien viljeltävien kasvien siemeniä ei tarvitse tuottaa itse, ja tuotantoa voidaan suunnitella paikallistasolla tarpeiden mukaisesti. Verkosto (tai laaja, yhteinen siemenviljelmä) tarjoaa myös muita mahdollisuuksia jakaa ja oppia yhdessä!
Miksi tarvitsemme eläviä siemenpankkeja?
Kenellä siemenet, sillä valta! Siemenet ovat koko ruoantuotannon perusta.
Maailmanlaajuinen tilanne on, että kasvinjalostus ja kylvösiementuotanto ovat päätyneet suurten yritysten käsiin. Vain muutamien vuosikymmenten aikana on valtava määrä kasvilajikkeita kadonnut ja viljelykasviemme geneettinen monimuotoisuus supistunut dramaattisesti, sillä suuryritysten motiivit jalostuksessa (ja saatavilla olevien siementen valikoimassa) perustuvat voittojen maksimointiin. Siinä missä maatiaislajikkeiden jalostus on tähdännyt ravintorikkaisiin ja hyvänmakuisiin kasveihin, jotka ovat sopeutuneet paikallisiin oloihin ja tuottavat ainakin jonkin verran satoa ja siementä myös ”huonoina” vuosina, ovat kaupallisen jalostuksen kriteereinä mahdollisimman suuret sadot, sekä tasakokoiset ja -muotoiset, hyvin kuljetusta, pitkää varastointia ja erilaisia kemikaaleja sietävät vihannekset. Tällä hetkellä 95 prosenttia koko ihmiskunnan käyttämästä ravinnosta tulee noin 30 erilaisesta kasvista, ja 75% ravinnosta vain kahdeksasta viljelykasvista, joihin kuuluvat mm. vehnä, maissi, peruna ja riisi. Riisilajikkeita oli ennen ”vihreää vallankumousta” viljelyssä n. 30 000 eri lajiketta, kun nyt alle 10 kaupallista lajiketta vastaa suurimmasta osasta maailman riisisatoja. Vielä 1900-luvun alkupuolella oli maissiakin kaupallisesti saatavilla satoja eri lajikkeita, kun vuonna 1983 enää vain 12 lajiketta. Suuryritykset eivät tule tarjoamaan meille terveellisiä, kestäviä ja paikallisiin oloihin sopeutuneita viljelykasveja. Siementen saatavuus voi heikentyä samoista syistä, kuin kaiken muunkin saatavuus: sodat, pandemiat, energiakriisit, ympäristökatastrofit.
Kun kasvikantoja säilötään viljelemällä niitä vuodesta toiseen, voidaan kylvösiementä luontevasti tuottaa osana ruoantuotantoa. Tällöin ihmisten ja kasvien yhteinen evoluutio etenee, ja kasvilajit sopeutuvat myös muuttuvaan ilmastoon. Elävien siemenpankkien myötä saamme käyttöön sellaisia laadukkaita siemeniä ja ravintokasveja, joita ei ole kaupallisesti saatavilla. Mikäli kohtaamme jonkin laajemman kriisin, joka pakottaa ruoantuotantoa takaisin paikallistasolle, meillä on jaettavaksi siemeniä ja osaamista!
Maailmanlaajuinen tilanne on, että kasvinjalostus ja kylvösiementuotanto ovat päätyneet suurten yritysten käsiin. Vain muutamien vuosikymmenten aikana on valtava määrä kasvilajikkeita kadonnut ja viljelykasviemme geneettinen monimuotoisuus supistunut dramaattisesti, sillä suuryritysten motiivit jalostuksessa (ja saatavilla olevien siementen valikoimassa) perustuvat voittojen maksimointiin. Siinä missä maatiaislajikkeiden jalostus on tähdännyt ravintorikkaisiin ja hyvänmakuisiin kasveihin, jotka ovat sopeutuneet paikallisiin oloihin ja tuottavat ainakin jonkin verran satoa ja siementä myös ”huonoina” vuosina, ovat kaupallisen jalostuksen kriteereinä mahdollisimman suuret sadot, sekä tasakokoiset ja -muotoiset, hyvin kuljetusta, pitkää varastointia ja erilaisia kemikaaleja sietävät vihannekset. Tällä hetkellä 95 prosenttia koko ihmiskunnan käyttämästä ravinnosta tulee noin 30 erilaisesta kasvista, ja 75% ravinnosta vain kahdeksasta viljelykasvista, joihin kuuluvat mm. vehnä, maissi, peruna ja riisi. Riisilajikkeita oli ennen ”vihreää vallankumousta” viljelyssä n. 30 000 eri lajiketta, kun nyt alle 10 kaupallista lajiketta vastaa suurimmasta osasta maailman riisisatoja. Vielä 1900-luvun alkupuolella oli maissiakin kaupallisesti saatavilla satoja eri lajikkeita, kun vuonna 1983 enää vain 12 lajiketta. Suuryritykset eivät tule tarjoamaan meille terveellisiä, kestäviä ja paikallisiin oloihin sopeutuneita viljelykasveja. Siementen saatavuus voi heikentyä samoista syistä, kuin kaiken muunkin saatavuus: sodat, pandemiat, energiakriisit, ympäristökatastrofit.
Kun kasvikantoja säilötään viljelemällä niitä vuodesta toiseen, voidaan kylvösiementä luontevasti tuottaa osana ruoantuotantoa. Tällöin ihmisten ja kasvien yhteinen evoluutio etenee, ja kasvilajit sopeutuvat myös muuttuvaan ilmastoon. Elävien siemenpankkien myötä saamme käyttöön sellaisia laadukkaita siemeniä ja ravintokasveja, joita ei ole kaupallisesti saatavilla. Mikäli kohtaamme jonkin laajemman kriisin, joka pakottaa ruoantuotantoa takaisin paikallistasolle, meillä on jaettavaksi siemeniä ja osaamista!
Mikä elävien siemenpankkien verkosto?
Samaan aikaan, kun tiedostamme koko ruoantuotanto- ja jakeluketjun haavoittuvuuden ja haurauden, olemme havahtuneet siihen, ettei Suomessa ole paikallista siementuotantoa. Lähes kaikki vihannesten siemenet tuodaan Suomeen ulkomailta. Ja kuten ensimmäisen vihannesten luomusiementuottajan tarina todistaa (voit lukea lisää täältä), on kaupallinen siementuotanto Suomen siemenlakien ja säännösten mukaan mahdotontakin. Maatiainen ry on tehnyt pitkään arvokasta työtä maatiaislajikkeiden säilyttämisessä, tarjoten sekä siemeniä, että ylläpitoviljelyn ohjeistusta kiinnostuneille. Viljelijät eivät kuitenkaan ole verkostoituneita keskenään, ja ylläpitoviljely on ruokaturvan näkökulmasta satunnaista. Tarvitsemme ei-kaupallista, hyvin organisoitunutta rakennetta turvaamaan ruoantuotantomme perusteita. Tarvitsemme koulutusta, tukea ja muita resursseja sitoutuaksemme ylläpitämään ja jalostamaan ruokakasveja, jotka luotettavasti tuottavat siementä myös näissä pohjoisissa lyhyen kasvukauden olosuhteissa.
SKEY:n elävät siemenpankit -työryhmä on pyrkinyt lisäämään tietoisuutta vallitsevasta tilanteesta. Olemme järjestäneet koulutusta siemenviljelystä, sekä keskustelua aiheesta. Työryhmällä on pyrkimys laajentua koko maan kattavaksi verkostoksi. Elävät siemenpankit -verkosto tulee olemaan vapaasti muodostunut, ei-kaupallinen yhteisö, jonka tavoitteena on luoda siemenviljelykulttuuria Suomeen: vahvistaa siementuotannon osaamista ja motivaatiota, sekä parantaa ruokaturvaa ja ruokaomavaraisuutta. Kevättalven 2025 tavoite on toimivan, vuorovaikutteisen koulutus- ja viljelyverkoston kokoaminen! Joulukuussa 2024 järjestetyssä keskustelutilaisuudessa puutarhurit ja viljelijät näkivät verkoston hyödyiksi mm. osaamisen ja koulutuksen, paikalliset siemenvaihtopiirit ja viljelijöiden väliset sopimukset, mahdollisuuden saada tukea, tsemppiä ja jakamista viljelytyöhön, sekä talkooapua omalle siemenviljelmälle. Yhteisen suunnittelun hyödyt voivat olla jopa yhteiskunnallisesti tärkeitä: miten saadaan mahdollisimman laajasti katettua eri kasvien ja lajikkeiden siementuotantoa?
Verkostosta tulee sellainen, millaiseksi osallistujat sen muodostavat. Siemenviljelyn ja siihen liittyvien töiden lisäksi tekemistä aiheen parissa on mm. tiedotus ja organisointi. Tarvitsemme käyttöömme myös verkkoalustan, jossa voimme jakaa kokemuksia ja tietoa. Verkosto on sekä etä- että paikallistason yhteisö siemenviljelyn tukena. Haluatko olla mukana?
Tapaamme Keuruun ekokylässä 7.-9.2.2025. Tule, otetaan elämämme perusteet yhteisiin käsiin! Lisätietoja siemenpankkitapaamisesta SKEY:n kanavilla pian! Mikäli et pääse viikonlopputapaamiseen, täytä verkostoitumislomake!
SKEY:n elävät siemenpankit -työryhmä on pyrkinyt lisäämään tietoisuutta vallitsevasta tilanteesta. Olemme järjestäneet koulutusta siemenviljelystä, sekä keskustelua aiheesta. Työryhmällä on pyrkimys laajentua koko maan kattavaksi verkostoksi. Elävät siemenpankit -verkosto tulee olemaan vapaasti muodostunut, ei-kaupallinen yhteisö, jonka tavoitteena on luoda siemenviljelykulttuuria Suomeen: vahvistaa siementuotannon osaamista ja motivaatiota, sekä parantaa ruokaturvaa ja ruokaomavaraisuutta. Kevättalven 2025 tavoite on toimivan, vuorovaikutteisen koulutus- ja viljelyverkoston kokoaminen! Joulukuussa 2024 järjestetyssä keskustelutilaisuudessa puutarhurit ja viljelijät näkivät verkoston hyödyiksi mm. osaamisen ja koulutuksen, paikalliset siemenvaihtopiirit ja viljelijöiden väliset sopimukset, mahdollisuuden saada tukea, tsemppiä ja jakamista viljelytyöhön, sekä talkooapua omalle siemenviljelmälle. Yhteisen suunnittelun hyödyt voivat olla jopa yhteiskunnallisesti tärkeitä: miten saadaan mahdollisimman laajasti katettua eri kasvien ja lajikkeiden siementuotantoa?
Verkostosta tulee sellainen, millaiseksi osallistujat sen muodostavat. Siemenviljelyn ja siihen liittyvien töiden lisäksi tekemistä aiheen parissa on mm. tiedotus ja organisointi. Tarvitsemme käyttöömme myös verkkoalustan, jossa voimme jakaa kokemuksia ja tietoa. Verkosto on sekä etä- että paikallistason yhteisö siemenviljelyn tukena. Haluatko olla mukana?
Tapaamme Keuruun ekokylässä 7.-9.2.2025. Tule, otetaan elämämme perusteet yhteisiin käsiin! Lisätietoja siemenpankkitapaamisesta SKEY:n kanavilla pian! Mikäli et pääse viikonlopputapaamiseen, täytä verkostoitumislomake!
