Kirjoituskilpailun voittajat on Valittu!
- Karoliina Manninen
Kuva: Green Chameleon, Bristol, UK. Unsplash.
Mikrobien kuiskaus – Omavaraisuus ja terveys mikrobiaalisessa kehoyhteisössämme
käsittelen omavaraista terveyttä monilajisen yhteisön olosuhteena. Terveys on monien tekijöiden
yhteinen tilanne, ei pysyvä ominaisuus. Sisällämme asuu terveydestämme huolehtiva
mikrobipumppu: systeemi, joka ylläpitää elintoimintojamme ja vaikuttaa siihen millaisia olemme,
miten käyttäydymme ja mitä haluamme syödä. Ruokkimalla mikrobistoamme hyvin ja pyrkimällä
järjestämään mikrobeillemme suotuisat elinolosuhteet voimme ennaltaehkäistä monia sairauksia ja
terveysongelmia. Syöminen on suhde niin sisäiseen kuin ulkoiseen, mikrobeista ja itsestä
välittämistä. Syömällä sekoitumme kaikkeen muuhun. Meissä syödään koko ajan, ei vain silloin
kun koemme jauhavamme porkkanaa hampaillamme. Matka paksusuoleen on pitkä, ja siellä yhä
jauhetaan.
Mikrobitutkimuksen käsitykset kuitenkin ohjaavat vaihtamaan perspektiivin ihmisaivoista kehoon.
Nykylääketieteessä ihmistä ei käsitetä itsenäisenä organismina vaan symbioottisessa suhteessa
kehonsa sisältämiin mikrobeihin. Monisolulliset ”isännät” mikrobeineen ja suhteineen muodostavat
kompleksisen superorganismin, holobiontin. (Greer & Dong ym. 2016.) Holobiontti on ekosysteemi
ja kykenee siten toimiin, jotka eivät olisi mahdollisia suhteistaan erillisille, koosteesta irrotetuille
osille (Pita & Rix ym. 2018).
käsityksissämme meistä ja suhteistamme. Käsitys ihmisestä selvärajaisena olentona sisä- ja
ulkopuolineen muuttuu huokoisemmaksi, jatkuvaksi vuorovaikutukseksi ja yhteismuodostumiseksi
muiden ei-inhimillisten ja inhimillisten kanssa. Mikrobioottinen alitajunta on vastuussa monista
vieteistämme ja haluistamme (Dinan & Stilling ym. 2015), tunteistamme sekä fyysisestä ja
mentaalisesta terveydestämme (Evrensel & Ceylan 2015). Mikrobeilla on todella valtaa. Suolistossa
on niin paljon ja monipuolisia hermoja, että sitä on jo alettu kutsua elimistön toisiksi aivoiksi, ja
vähitellen päässä sijaitsevien aivojen yksinvaltiutta on alettu kyseenalaistaa. Pinta-alaltaan suolisto
on kehon suurin aistinelin. (Enders 2015.)
tilanteista tietoa sisältämme se voi kertoa. Koen, että sisältäni kumpuaa monilajista viisautta, jos
vain osaan kuunnella. Sisälläni oleva mikrobikuiskaaja koostuu mikrobistosta sisuksissani ja sen
suhteista yhteisen kehomme kannalta olennaisiin seikkoihin. Jaamme yhteisen kehon, joten olkoon
kehomme yhteinen kielemme.
itsestään, jos sille antaa mahdollisuuden. Tässä tekstissä puhutaan kehosta omavaraisena, terveyttä
ylläpitävänä ja ennaltaehkäisevänä kokonaisuutena. Kuten puutarhassa, myös kehossa monia
tärkeitä toimintoja ylläpitävät mikrobit. Kehon toimivuus, eli terveys, perustuu suurelta osin näille
monimuotoisille hyödyllisille suhteille. Suurin osa immuunipuolustuksestamme sjiaitsee
suolistossa. Meissä asuu mikrobiaalinen ekosysteemi, jonka kautta olemme yhteyksissä muihin
ekosysteemeihin. Olemme pääosin pystyasennossa kulkevia nahkapussisia puutarhoja,
ekosysteemejä.
vaan syömällä kytkeydymme muuhun ympäristöön, yhteiskuntaan, politiikkaan ja monilajisiin
toimijoihin. Mikrobit ovat linkki luonnon ja itsemme välillä, ja ne auttavat muuttamaan syömämme
luonnon hitaasti meiksi itseksemme (Latour 1988). Syömällä ruokimme myös mikrobeja
sisällämme. Mahan toiminta on sitä, että laajenemme itse ja pienennämme kaiken ”vieraan”, kunnes
se on niin pientä, että pystymme hyödyntämään sen ja siitä tulee osa meitä. (Enders 2015.)
puolestaan liitetään monesti juuri ruoan suhteen omavaraisena elämiseen. On kiinnostavaa kääntää
huomio vielä sisemmäs, siihen mitä ”omaa” kehollamme jo on tarjottavana, ja miten voimme
ylläpitää sen kykyjä. Monimuotoisuus, tietynlainen villeys, pitää meidät terveinä. Toimiva
immuunipuolustus perustuu paitsi monipuoliselle mikrobiomille, myös monipuoliselle ravinnolle.
huolehtimista. Kannustan ihmisholobiontteja käyttämään ja kuuntelemaan kehojaan, ajattelemaan
kehollaan ja hankkimaan sen avulla kokemusperäistä, hiljaista tietoa, sekä tekemään näin
yhteistyötä sen monilajisen yhteisön kanssa, jota itseksikin kutsutaan. Niin ”luonnossa” ja
permakulttuurisessa puutarhassa kuin kehossakin toimitaan aktiivisesti nyt-hetken olosuhteissa,
kehollisesti improvisoiden. Tällaista tilanteista tietotaitoa vaativa permakulttuuri on improvisaatiota
eri lajien välillä: tasapainottelua kokonaisuuksien toimivuuksien kanssa, terveyteen pyrkimisten
kanssa.
olosuhteina. Erilaiset vaivat, tosin eivät ehkä kaikkein vakavimmat, voi koettaa kokea
mahdollisuudeksi ymmärtää kehon kyvykkyyttä monilajisten suhteiden nippuna. Puute voi muuttua
resurssiksi. Pohdinkin niin terveyttä kuin sairautta olosuhteina, en normeina tai arvoina.
Paranemiseen vaikuttavat kehon sisäiset resurssit ovat mahdollisuuksia toimia toisin, jolloin myös
sairastuttava tapa toimia suhteessa ympäröivään voi muuttua. Mikrobit viettävät aikansa sisuksissa,
suhteiden ytimissä. Kehotietoisuus ja kehon viestien kuuntelu on samaan aikaan
mikrobitietoisuutta, mikrobien toimijuuden tunnustamista, sillä mikrobit todella ovat enemmistö
kehostamme. Samalla maailmankuva laajenee egosentrisestä ekosentriseen, ja voimme kokea
olevamme kuin solmu yhteyksien verkostossa (Raulo 2020).
”yhteisvaraisena”. Terveys ei kuitenkaan ole yksikön ominaisuus, sikäli kun yksiköitä oikeastaan
edes on. Käsite yhteinen terveys (One Health) määrittelee terveyden laajemmaksi ilmiöksi, jossa
ihmiset, eläimet ja ympäristö ovat tiukasti kytköksissä toisiinsa. Siten kiinnittämällä tasapuolisesti
huomiota jokaisen osion hyvinvointiin voi pyrkiä turvaamaan optimaalisen terveyden kaikille. (Van
Helden & Hoal 2013.) Terveys sijaitsee kehossa, kehon sisällä, kehon ulkopuolella ja kehon
suhteissa muuhun. Kuten kerran eräs viisas osteopaatti totesi: "kehoa on kaikki se, mikä kehoon
vaikuttaa". Terveys sijaitsee kehon vaikutuspiirissä. Jos selkä on kipeä, ovat kenties sänky ja selkä
toisiinsa yhteensopimattomat. Varsinkin nyt, kun koronavirus muistuttaa maailmanlaajuisista
suhteistamme niin ihmisiin kuin vaikka lepakoihin, hahmottuu yhteisen terveyden käsite. Sillä,
onko yksittäinen yksilö terve, ei sinänsä pitkälle pötkitä, jos ympärillä jokainen aivastelee
koronavirusta ja jos satunnainen lepakko voi kantaa lajista toiseen pomppaavaa virusta.
vain ihmisyhteisöstä erillään oloon. Sen sijaan yhteydet monilajisen yhteisöön, ei-inhimilliseen,
kenties vain vilkastuvat. Olisiko mahdollisimman omavarainen elämä siis pyrkimistä elämään
kierrossa toislajisten, kuten kanojen, kaalien, porkkanoiden, multamikrobien, kalojen, marjojen
ynnä muun kanssa ja pyrkimystä vähentää ihmissosiaalista riippuvuutta? Samalla voi kääntää
huomionsa vielä lähemmäs, lähimpään ”ympäristöön” mikä meillä on: sisällemme. Kaikelle ei
tietysti voi mitään, ja joskus on tahtomattaankin hyvin riippuvainen ihmisinfrastruktuurin avusta.
Vakavien sairauksien hoito, sekä esimerkiksi hammasluiden huolto, onkin asia erikseen ja vaatinee
tiettyä asiantuntijuutta, mutta sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä immuunipuolustuksen
vahvistamisessa mikrobien yhteisö on mainio kumppani.
hoivaan, mikä ylläpitää kokonaisuuden terveyttä. Näkymättömät mikrobisuhteet kehojemme ja
ympäristöjen välillä välittävät hoivaa, yhdistäen meitä ja huolehtien tärkeistä aineenvaihdannoista ja
toiminnoista. Hoiva on tilanteista tietoa ja ilmenee suhteissa. Välittäminen on elämän ylläpitoa ja
säilyttämistä, ja siten elämme vastavuoroisisssa hoivasuhteissa. Näin välittäminen sisältyy
melkeinpä kaikkeen mitä teemme: arkiset käytännötkin ovat eettisiä. Se, miten pidämme huolta
monilajisista suhteistamme, on eettinen kysymys. Esimerkiksi permakulttuurissa kollektiivi ei
tarkoita vain ihmistä, vaan myös kasvattamiamme kasveja ja eläimiä sekä energeettisiä resursseja,
kuten ilma ja vesi. Olemme näistä riippuvaisia ja ne meistä. (Puig de la Bellacasa 2017.)
Omavarainen terveys voikin olla sitä, että haluaa varmistaa ketjunsa eettisyyden: haluaa pitää
huolen siitä, etteivät asioiden väliset suhteet katoa pitkien tuotantoketjujen vuoksi, ja ettei resursseja
haaskata matkalla.
syömisen kohdalla vaivihkaa meinaa käydä niin. Jokaisen on varmasti hyvä muistaa seikat, jotka
vaikuttavat omaan terveyteen, sekä tuntemuksensa siitä, millainen ruoka sopii itselle. Joidenkin
lukemieni tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella päädyn kuitenkin käsittelemään aihetta vähän,
sillä koen sen tärkeänä. Jokainen suhtautukoon tavallaan, tilanteistaan käsin.
mikrobiystävällistä syömistä. Kirjoittajat jakavat käytännön esimerkkejä ja reseptejä ja paljastavat
länsimaisen ruokavalion ongelmakohtia sisäisen mikrobiston hyvinvoinnin kannalta. Kirjasta saa
paljon tietoa ihmisholobiontin kehon toiminnasta. Eräs kirjan pääteesi on se, että länsimainen
ruokavalio osaltaan ylläpitää elimistön kroonista tulehdustilaa, mikä johtaa kroonisten sairauksien,
kuten allergioiden, reumatismin, ADHD:n, diabeteksen, Alzheimerin taudin ja syövän, syntyyn.
Tulehdustilaa aiheuttavat vapaat radikaalit, joita taas antioksidantit tuhoavat. Antioksidantteja
puolestaan saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista.
sisältävät hitaasti sulavia kuituja ja ruokkivat hyvälaatuisiksi määriteltyjä bakteereja paksusuolessa
vähentäen näin tulehdusta. Esimerkiksi vaalea leipä ja pasta imeytyvät jo ohutsuolessa, jolloin
suoliston loppupään oliot jäävät nälkäisiksi. Juuri paksusuolen mikrobit ovat terveyttämme
ylläpitävä mikrobipumppu. Kuitujen lisääminen ruokavalioon merkitsee hyvien bakteerien
ruokkimista: silloin suolistomikrobeilla on riittävästi materiaalia vitamiinien ja terveellisten
rasvahappojen valmistamiseen (Enders 2015). Kenties vitamiineja ei tarvitse niellä syntetisoituina
purkista, jos huolehtii niiden syntymisestä kehossaan. Lisäksi kuidut auttavat kuljettamaan
antioksidantit, vitamiinit ja kivennäiset paksusuoleen hyvisten ruoiksi. (Aurell & Clase 2017.)
Syömisen lisäksi muutkin elämäntavat toki vaikuttavat krooniseen tulehdukseen ja muihin
terveystekijöihin. Omavaraiseen elämäntyyliin pyrkivät tai siinä osittain elävät saattavatkin olla
osittain turvassa stressaavan oravanpyörän vaikutuksilta, vaikka elämään saattaakiin liittyä
muunlaisia stressitekijöitä. Jatkuva kiire ja stressi ovat vakava uhka terveydelle. Stressi muuttaa
suoliston elinehtoja ja silloin henkiin jää eri bakteereita kuin rentoina aikoina. Tässä ilmenee
ympäristön, kehon ja mikrobien monimutkainen yhteistyö. Stressi aktivoi ruuansulatusta jarruttavia
hermoja estäen kehoa saamasta ruuasta normaaleja määriä energiaa, ja lisäksi ruoansulatukseen
menee enemmän aikaa ja suolisto rasittuu. (Enders 2015.) Stressi estää kuuntelemasta oman kehon
vointia ja toimimasta sen mukaan.
luokiteltujen kanssa niin, ettei oikeastaan enää kenties ole mielekästä jakaa maailmaa ei-
inhimiliseen ja inhimilliseen. Ihmisen evoluutio on aina ollut evoluutiota seuralaislajistomme
kanssa. Olemme sopeutuneet siihen, että suolistossamme elelee suolistomatoja. Siistimmässä (eli
mikrobipuutteellisemmassa) maailmassa liika äkillinen siisteys voi laittaa kehot sekaisin: emme ole
tottuneet siihen, sillä evolutiivinen sopeutuminen on hidasta. (Aivelo 2018.) Tai kuten
yhteiskuntatieteelinen mikrobitutkija Salla Sariola (2020) sanoo: uusi hygienia on
monimuotoisuutta, mikrobikylläisyyttä, eikä mikrobien puutetta. Ja kuten
permakulttuurisuunnittelija Anton Nordqvist (2020) toteaa: mikrobit ovat puolellamme, koska ne
loivat meidät. Omavarainen terveys voi siis olla sitä, että pitää huolta monilajisista suhteistaan.
Tällä kaikella haluan kiinnittää huomion kehon kykyihin ja niiden tukemiseen. Syöminen on
monilajista, arkista hoivakäytäntöä, puolin ja toisin. Syöminen kiinnittää meidät kaikki yhteisiin
resursseihin. Siksi se on ekosysteeminen, yhteiskunnallinen, poliittinen, filosofinen ynnä muita
universumeja hivelevä aihe. Mieletöntä on, että osa kaikille yhteisistä resursseista on meidän
sisällämme.
Aivelo, Tuomas 2018. Loputtomat loiset. Like.
Clase, Mia & Nertby Aurell, Lina 2017. Food Pharmacy: Tehoa immuunipuolustukseen. Readme.
Dinan, Timothy., Stilling, Roman M., Stanton, Catherine ja Cryan, John F. 2015. ”Collective
unconscious: how gut microbes shape human behavior.” Journal of Psychiatric Research 63: 1–9.
Enders, Giulia 2015. Suoliston salaisuus. Kaikki kehomme keskeisestä elimestä. Suom. Elina Lustig.
Otava.
Evrensel, Alper ja Ceylan, Mehmet E. 2015. ”The gut-brain axis: the missing link in depression.”
Clinical Psychopharmacology and Neuroscience 13(1): 239–44.
Greer, Renee, Dong, Xiaoxi, Morgun, Andrey ja Schulzhenko, Natalia 2016. ”Investigating a
holobiont: Microbiota perturbations and transkingdom networks.” Gut Microbes 7(2), 126–135.
Latour, Bruno 1988. The pasteurization of France. Harvard University Press.
Nordqvist, Anton 2020. ”Maasta mahaan, mikrobit elämän perustekijöinä.” Luento Suut ja syljet -
näyttelyssä. Galleria Kosminen, Helsinki 2020.
Pita, Lucía, Rix, Laura, Slaby, Beate M., Franke Andrea ja Hentschel Ute 2018. ”The sponge
holobiont in a changing ocean: from microbes to ecosystems.” Microbiome 6(1), 46.
Puig de la Bellacasa, Maria 2017. Matters of care: speculative ethics in more than human worlds.
University of Minnesota Press.
Raulo, Aura 2020. ”Itseyden virta - biologinen identiteetti kosketusten verkostossa.” Luento Suut ja
syljet -näyttelyssä. Galleria Kosminen, Helsinki 2020.
Sariola, Salla 2020. ”Mikrobit sosiaalisina toimijoina.” Luento Suut ja syljet -näyttelyssä. Galleria
Kosminen, Helsinki 2020.
van Helden Lesley S., van Helden, Paul D. ja Hoal, G. Eileen 2013. ”One world, one health.
Humans, animals and the environment are inextricably linked – a fact that needs to be remembered
and exploited in our modern approach to health.” EMBO Rep 14: 497–501.
Artikkelin kuva: Mateus Campos Felipe. Unsplash.
Omavaraisuuden ja terveydenhuollon suhteesta
työntekoa ja pandemiaa puoleksi vuodeksi metsään ja yhteisöihin. Vietin kesän 2020
Omavaraopiston rakennuskurssilla keskittyen elämän perusasioihin: omavaraisviljelyyn,
keräilyyn, veden hakuun, säilöntään ja ruoanvalmistukseen tulella hirrenveisto-opin
ohessa.
heinänuhaa. Vammautumisia syntyi vain auenneiden rystysten ja veistorakkojen
muodossa. Opettelimme analysoivaa työskentelyä, jossa pysähdytään järjen tasolla
miettimään mahdollisia riskejä ja valitsemaan aina fyysisesti keveimmän ja
kuluttamattomimman tavan liikuttaa työkaluja tai isojakin hirrenkappaleita. Esimerkiksi
hirren painopisteen tutkiskeluun opettajamme Lasse Nordlund kehotti useampaan
otteeseen. Painopisteen avulla hirttä voi pyörittää yhden pisteen varassa vaikka yhdellä
kädellä. Lisäksi meitä neuvottiin olemaan työmaalla silmät niskassa. Työmaalla tulisi aina
olla tietoinen omasta paikastaan suhteessa muihin ja valppaana ympäristön muutoksille tai
ärsykkeille.
ydintä. Resursseja ja energiaa on turha laittaa johonkin sellaiseen, minkä tekeminen
säästävämmällä tavalla olisi järkevämpää. Tämä vähentää fyysistä vammautumista,
vaikka työvälineenä onkin oma keho ja lihasvoiman tuotto.
kotimaisista raaka-aineista valmistetusta ruoasta. Olin kiitollinen puhtaasta kaivo- ja
lähdevedestä, jota nauttiessa ei tarvinnut miettiä kemikaalijäämiä. Kasvimaa ja metsä
soivat antejaan: vihreitä kasviksia ja ryytejä, värikkäitä marjoja ja aromikkaita sieniä.
Tällainen ruokavalio, jossa kuiduilla on suuri osuus ja jossa vältetään teollisesti
prosessoituja ja steriloituja ruoka-aineita, on ihmiselle terveellinen. Luonnollisten mikrobien
määrä ruoassa oli runsasta, mikä auttoi sekä suolistoa että koko kehoa ja mieltä
adaptoitumaan ympäristöön tehokkaammin. Probiootteja saatiin nauttia muun muassa
hapatettujen ruokien muodossa. Hapatus on yksi tärkeä omavarainen säilöntämuoto, kun
pakastusta halutaan välttää. Sokerin teollista makeutta emme juurikaan maistaneet kesän
aikana. Lassen kehittämän marjasäilöntämenetelmän ansiosta myös marjasäilykkeet
voidaan tehdä ilman sokeria talven varalle. Tämä säästää hampaita!
julkiseen terveydenhuoltoon, sillä elämäntapa on terveellinen ja vaivoja ennaltaehkäistään.
Vaivojen ilmaantuessa turvaudutaan ensisijaisesti perinnetietämykseen pohjautuviin
kotikonsteihin, -rohtoihin ja -salvoihin, eikä lääkäriin lähdetä kovin vähästä.
kaikkea SOTE:a tarkasteltaisiin yksinkertaisen markkinatalouden näkökulmasta, jossa vain
maksaja saa palvelun, aika harvalla olisi loppujen lopuksi oikeus nauttia niistä. Työttömät,
opiskelijat, kotiäidit, eläkeläiset, vammaiset, sairaat eli kaikki tuottamattomat yhteiskunnan
yksilöt ovat tässä mallissa veronmaksajien armopullien varassa. Vastaus kysymykseen
siitä, että onko omavaraiseläjällä oikeus terveydenhuoltoon, on yksiselitteinen. Suomen
järjestelmässä terveydenhoito on perusoikeus eikä etuoikeus kuten rapakon takana.
Ihmishengen ylläpito ja vaaliminen on velvollisuus, jonka jokainen eettisesti ajatteleva
hyvinvointiyhteiskunnan yksilön kuuluu täyttää. Omavaraistelija ei ole yhteiskunnan
ulkopuolella, vaan vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa esimerkiksi yhteisöllisesti tai
harjoittamalla vaihtotaloutta. Työpanos yhteisen hyvän eteen ei välttämättä näy suorasti,
vaan voi tulla esiin esimerkiksi tarkastelemalla omavaraistelijan työtä lähiluontonsa
suojelun ja monimuotoisuuden säilyttämisen hyväksi. Tällaisen työn tekijä ansaitsee
paikkansa yhteiskunnassa yhtä hyvin kuin markkinataloudessa kuluttava
kaupunkilainenkin.
ammattihoitohenkilöiden yhteistyön parantaminen. Hoitohenkilöillä tarkoitan länsimaisen
lääketieteen osaajien lisäksi kaikkea sitä potentiaalia, mitä täydentävien ja vaihtoehtoisten
hoitojen tarjoajat antavat. Etenkin mielenterveyspuolella resepti säännöllisestä
metsäkävelystä tai lähete kosketushoitoon voisi olla tuloksellisempaa kuin kemiallinen
lääkintä yksinänsä. Täydentäviä hoitoja, kuten aromaterapiaa, akupunktiota, liikehoitoja,
erilaisia taideterapioita, ruokavaliohoitoja ja erilaisia kosketushoitoja tulisi hyödyntää
entistä enemmän. Nämä hoidot kohdentuvat usein ihmiseen kokonaisvaltaisesti, eivätkä
vain kehon osiin. Yhteistyö monimuotoisessa terveydenhoidossa vaatisi potilaan tarpeiden
kartoittamista ja kohtaamista lääkärivastaanoton varttituntista enemmän.
vievät auttamismielen. Mielenterveyspuolella hoito pitäisi saada 2000-luvulle ottamalla
mukaan enemmän rakkautta ja välittämistä potilaiden kohtaamiseen. Pakkohoitokeinot
traumatisoivat potilaita ja niiden tilalle tulisi saada lempeämpää rajoittamista.
Eheytymisessä ja koostumisessa auttavat elämykselliset asiat, kuten musiikki, luonto,
taide, kosketus, kohtaaminen ja kokemuksellisuus. Näistä syntyy kokemusvaikutus, jonka
avulla löydetään ihmisen omia parantavia voimia, joita ulkomaailma (hoitohenkilökunta ja
omaiset sekä ympäristö) tukevat. Tämä ei onnistu elleivät työntekijät ja heidän
työilmapiirinsä voi hyvin.
elämäntapaa viljelevissä yhteisöissä. Yhteisöllisen elämäntavan positiiviset puolet
avautuivat todella, mikä sai minut haaveilemaan utooppisesta yhteiskuntamallista.
Ideaaliyhteiskuntani muodostuisi noin 150 hengen lähes omavaraisista yhteisöistä, joiden
jäsenet olisivat päivittäin tiiviisti yhteydessä toisiinsa hoitaen yhdessä ruokatalouden,
lastenhoidon ja opetuksen sekä vanhusten ja vammaisten hoidon. Yhteisössä olisi osaajia,
jotka auttaisivat muita ravitsemuksellisissa, kehollisissa ja terveydellisissä asioissa.
Tällaisessa yhteisössä tulisi olla ainakin yksi lääkäri tai muu ammattilainen, joka pystyisi
laittamaan vakavasti sairaat eteenpäin tutkittavaksi. Lievät sairaudet ja vaivat pystyttäisiin
hoitamaan yhteisön sisällä yhteistuumin. Tällaisen yhteisösosialismin puutuessa täytyy
tyytyä SOTE:n raskaiden rattaiden rasvaamiseen.